Oli aika, jolloin kuuluisuuksien haastatteleminen oli jotain aivan fantastista.
Vuonna 1995 minulla kävi tuuri. Olin Jyrkissä tv-toimittajana ja minulle tarjottiin laulaja Tina Turnerin haastattelua. Ja vielä Tukholmassa!
Melko pian meille ilmoitettiin, että yksin emme saa rouvaa haastatella, vaan pressitilaisuudessa. Se sopi meille. Olihan se kuitenkin Turnerin Tina.
Matkasimme kuvaajan kanssa yön yli laivalla Tukholmaan ja Grand Hoteliin.
Lampsimme kuvaajan kanssa pressitilaan. Ovella meille näytettiin kämmentä. Pressitilaisuuteen ei saa tuoda tv-kameroita. Mehän teemme tätä televisioon. Mikä järki tässä on?
”I’m sorry”, vastaa levy-yhtiön edustaja.
Olen juuri purskahtamaisillani itkuun, kun toinen levy-yhtiön edustaja nykii hihasta.
”Hei, oletteko MTV3-kanavalta Suomesta?”
”Kyllä juu, ollaan.”
”Sitten tännepäin. Tina tulee kohta.”
Nainen osoitti pientä huonetta, jossa oli kaksi tuolia. Katsoimme kuvaajan kanssa toisiamme. Nyt ei kysellä, nyt tehdään. Meidän ei pitänyt saada face to face -haastattelua, mutta jostain syystä olimmekin saamassa sellaisen.
Kunnes rouva levy-yhtiö avasi taas suunsa.
”Niin siis oletteko te MTV3:n Uutisista?”
”No ei olla.”
”No sitten kamat pois haastatteluhuoneesta
ja äkkiä. Turner tulee kohta.”
Täysin maamme myyneinä aloimme ruuvata statiivia ja keräillä reppujamme, kunnes – ennen seuraava hengenvetoa – samainen levy-yhtiön edustaja tuli takaisin.
”Hei, voitteko sittenkin tehdä haastattelun MTV3 Uutisille, kun uutisten edustaja ei pääsekään tulemaan?”
”Joo, voidaan.”
Kaikenlaista sattuu, kun ei kulje kädet taskuissa.
Kirjoittaja on freelancetoimittaja.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
