Kun kustannustoimittaja Niina Miettinen 35-vuotiaana valmisteli esikoisromaaniaan, vastaanotto jännitti. Hän pohti pitkään, onko hänellä oikeus kirjoittaa itse.
”Kustannustoimittajan ammatti ei ainakaan vähentänyt itsekritiikkiä”, hän sanoo.
Israel-tyttö ilmestyi Teokselta vuonna 2013.
”Kiittävän vastaanoton jälkeen oli helpompaa jatkaa kirjoittamista.”
Julkaisun aikaan Miettinen työskenteli Otavassa. Hänelle oli tärkeää, että esikoiskirjan julkaisi toinen kustantamo.
”Oli hyvin selvää, että tarjoan käsikirjoitustani toiselle talolle säilyttääkseni hygienian ja saadakseni mielipiteen ihmiseltä, joka ei tunne minua.”
”Ehkä se voisi joillekin näyttää oudolta, jos jokaisessa katalogissa olisi oma kirja.
Antti Arnkil, kustannustoimittaja ja kirjailija
Kirjoittavat kustannustoimittajat haluavat usein, että heidän kirjansa julkaisee joku muu kuin oma työnantaja.
”Sitä saattaisi olla jopa liian ankara kollegan kustannuspäätöstä tehdessä”, WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson huomauttaa.
Oman talon kustannustoimittajan kirjojen julkaisu ei ole silti mitenkään tavatonta. Siltala on julkaissut Antti Arnkilin esseekokoelmat, Sari Rainion dekkareita sekä Sakari Siltalan tietokirjan – kaikki talon omia kustannustoimittajia. Arnkil tosin työskenteli esikoisen julkaisun aikaan vielä Otavalla.
Vaikka Siltalassa työskentelee melko monta kirjailija-kustannustoimittajaa, kaksoisrooli ei tunnu Arnkilin mielestä aina mutkattomalta.
”Onhan se aina vähän kiusallista, kun se oma kirja lävähtää kauden esittelytilaisuudessa kaikkien ruuduille.”
Arnkilin tilannetta helpottaa hänen mukaansa maltillinen julkaisutahti.
”Ehkä se voisi joillekin näyttää oudolta, jos jokaisessa katalogissa olisi oma kirja.”
Myös Anna-Riikka Carlson on itse kirjoittamassa tietokirjaa – kustantajana WSOY.
”Olen hyvin tarkka siitä, ettei kirjoitustyö häiritse päivätyötäni. Luulen, että otan siitä paljon enemmän paineita nyt kuin jos en olisi alalla.”
Suomessa on aina ollut kirjoittavia kustannustoimittajia, esimerkiksi Tuomas Anhava, Paavo Haavikko ja Hannu Mäkelä. He kaikki ovat olleet sekä kustantajia että kirjailijoita koko persoonallaan.
Kustantamot eivät silti aina ole katsoneet kustannustoimittajien omia kirjahankkeita hyvällä.
Otavalla kustannustoimittajana 2010-luvun alussa työskennellyt Arnkil muistaa saaneensa kirjailijauran alkuvaiheessa pääosin positiivisia, mutta myös tiukkoja kommentteja.
”Täytyy valita, kumpi on”, kuului erään päällikön näkemys.
”Ehkä siinä oli kaikuja jostain 1960-luvun boheemista kustannusvirkailijan ja kirjailijan yhteiselosta, johon ei haluttu palata”, hän pohtii.
Kustannustoimittajien liehuminen taiteilijapiireissä ja kirjailijoiden kanssa kaveeraaminen ei ehkä tehnyt hyvää kustantajan auktoriteetille, varsinkaan vaikeina aikoina.
Vaikka kyseessä oli ennemminkin yksittäisen henkilön mielipide eikä kustantamon virallinen linja, tokaisu vaikutti ilmapiiriin.
Kun yleistä sääntöä kustannustoimittajien kirjallisista hankkeista ei ole, pienellä alalla yksittäisetkin mielipiteet ja asenteet saattavat ylikorostua.
Vuonna 2019 esikoiskirjansa Onnenkissa julkaissut Aino Vähäpesola on urallaan aina sekä toimittanut että kirjoittanut ja kokenut yhdistelmän täysin luontevana. Uutuuskirjan Suurenmoinen epävire päähenkilökin on kustannustoimittaja.
”Rakastan toimittamista ja välitän kauheasti kirjoista. Sitten minussa on myös tämä kirjoittava puoli. Olen pitänyt roolit aika erillään enkä ole juuri edes ajatellut asiaa”, Vähäpesola sanoo.
Vähäpesola tunnistaa kyllä tietyn varovaisuuden tunnelman, mutta ei ole kokenut sitä henkilökohtaisesti. Omat kirjahankkeet hän on pitänyt päivätyöstä erillään.
Sekä editorin että kirjailijan työt vaativat aikaa ja uppoutumista. Keväästä 2023 lähtien Vähäpesola on työskennellyt kustannustoimittajana Otavalla, ja uusin romaani ilmestyi syksyllä. Erityisjärjestelyjä työnantajan puolesta ei tarvittu, sillä kirjoitustyö oli jo pitkällä.
Niina Miettinen työskentelee nykyisin Gummeruksella toimituspäällikkönä. Hän on julkaissut kaksi romaania sekä käsikirjoittanut näytelmiä ja kuunnelmia. Nykyinen työnantaja on kannustanut luovissa hankkeissa. Käytännössä tuki on tarkoittanut kuukauden mittaisia kirjoitusvapaita yhteisesti sovittuina ajankohtina.
”Olen itse aikatauluttanut työni niin, ettei se osu kriittiseen hetkeen omien kirjailijoiden prosessien kanssa.”
Myös WSOY:llä on ollut Carlsonin mukaan sama käytäntö.
Käytännön järjestelyjen lisäksi kirjailija-kustannustoimittaja voi joutua pohtimaan mahdollisia eturistiriitoja. Kustantamon sisällä liikkuu paljon arvokasta tietoa, ja suhteita kirjailijoihin ja kollegoihin tulee pienissä piireissä varjella erityisellä tarkkuudella.
”En ole törmännyt sellaiseen, että joku käyttäisi asemaansa hyväksi”, WSOY:n Carlson sanoo.
Konfliktien pelko voi muodostua ongelmaksi ennen kaikkea kustannustoimittajan korvien välissä.
”Asetelma aiheuttaa ennemminkin lukkoja kirjoittamiseen kuin luo käytännön haasteita.”
Kirjailijan status ei myöskään Carlsonin mukaan tuo erityistä etua kustannustoimittajia rekrytoidessa.
”Erilaisia editoreita tarvitaan. Kirjailijatausta ei ole vaikuttanut suuntaan tai toiseen.”
Niina Miettinen on aina sekä lukenut että kirjoittanut.
”On ammattitaitoa yhdistää eri rooleja”, hän toteaa.
”Gummeruksen kirjailijoille en ole ensisijaisesti kollega, vaan kustannustoimittaja.”
Tällä hetkellä Miettinen kirjoittaa kolmatta romaaniaan ja draamatekstiä.
”Arvostan todella paljon paneutunutta palautetta, jota saan kustannustoimittajaltani. Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteen merkitys on vain korostunut, kun katselen sitä molemmilta puolilta.”
Artikkeliin on haastateltu myös Otavan entistä kustannusjohtajaa, väitöskirjatutkija Minna Castrénia.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
