Turkin meneillään olevat presidentinvaalit ratkaisevat maan journalistien tulevaisuuden 

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on muovannut maan mediakenttää mieleisekseen kymmenen vuoden ajan. Meneillään olevat presidentinvaalit näyttävät, kantaako työ hedelmää. Vierailimme jakautuneessa maassa kysymässä, saako uusi toimittajasukupolvi vihdoin maistaa vapautta.  

Ensin kiellettiin LGBT-kysymysten käsittely, sitten naisten oikeuksista kirjoittaminen. Turkin suurimpiin päivälehtiin kuuluvassa Hürriyetissä sallittujen aiheiden kirjo kaventui hiljalleen sen jälkeen, kun presidentti Erdoğania lähellä oleva perhe osti lehden vuonna 2018. 

“Se ei tapahtunut yhdessä yössä. Sensuuri lisääntyi vähitellen”, sanoo Banu Tuna toimistossaan, kivenheiton päässä Istanbulin Taksim-aukiolta. 

Tuna sai potkut Hürriyetistä vuonna 2019. Hän oli tehnyt lehdessä 22 vuoden uran. Nyt hän työskentelee kansalaisjärjestössä ja odottaa monien muiden turkkilaisten toimittajien tavoin, että vaalit muuttaisivat lehdistönvapauden tilanteen. 

Banu Tuna on nähnyt omakohtaisesti, miten Erdoganin hallinto on vähitellen ottanut Turkin tiedotusvälineet hallintaansa. Nykyään yli 90 prosenttia Turkin mediasta on presidenttiin läheisesti sidoksissa olevien henkilöiden omistuksessa. Hürriyet oli monella tapaa vapaiden sanomalehtien viimeinen linnake. 

Omistajavaihdoksen jälkeen Tuna koki, ettei hän enää voinut tehdä kriittistä journalismia. Hän oli esimerkiksi kirjoittanut artikkelin Venäjältä tulevan kaasuputken rakentamisen ympäristövaikutuksista. Artikkeli julkaistiin paperilehdessä, mutta seuraavana päivänä nettiversio oli kadonnut. 

“En edes pyytänyt selitystä, koska oli selvää, mitä oli tapahtunut. Myöhemmin sain vahvistuksen, että energiaministeriöstä oli soitettu”, hän kertoo. 

Toimittajat ovat oppineet itsesensuurin 

Poliitikkojen suorat käskyt medialle ovat olleet Turkissa arkipäivää vuoden 2013 laajamittaisten Gezi-puiston mielenosoitusten jälkeen, kertoo Turkin journalistiliiton (TGS) puheenjohtaja ja Euroopan journalistiliiton (EFJ) varapuheenjohtaja Mustafa Kuleili. 

“Mielenosoitusten jälkeen medialle alettiin antaa sensurointikäskyjä suoraan hallituksen toimistoista. Päätoimittajille alettiin soittaa, jotta he lopettaisivat suorat lähetykset tai muokkaisivat grafiikoita”, Kuleili sanoo. 

Sittemmin Erdoğan on vähitellen tiukentanut otettaan tiedotusvälineistä. Näin tapahtui erityisesti vuoden 2016 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen, joka johti 54 sanomalehden, 24 radioaseman ja 17 televisiokanavan sulkemiseen. 

Virallisesti tavoitteena oli ”lopettaa disinformaatio ja fake news”. Presidentin mukaan Turkki on yksi maailman eniten valeuutisille alttiista maista. 

Nykyään toimittajat ovat tottuneet harjoittamaan itsesensuuria, joten hallituksen on harvoin tarpeen sensuroida suoraan, Kuleili arvelee. Mediassa edelleen työskentelevät ihmiset tietävät, että heidän on pysyttävä tutkan alla, jos he eivät halua joutua vaikeuksiin. 

“Monet toimittajat eivät enää edes yritä tehdä kriittistä journalismia. He tietävät, että heidän on istuttava tietokoneensa ääressä, pysyttävä nöyränä ja jätettävä kriittiset huomiot tekemättä. Se on eräänlaista psykologista kidutusta”, puheenjohtaja Kuleili sanoo. 

Banu Tuna ei enää tunnista sanomalehteä, jossa hän työskenteli yli kaksi vuosikymmentä. Edes etusivu ei ole enää toimittajien hallinnassa, hän väittää. 

“Ennen julkaisimme Hürriyetin valtakunnallisen version keskiyöllä, mutta nykyään se tapahtuu paljon myöhemmin”, Tuna sanoo. 

“Joka ilta etusivu lähetetään jonnekin, jossa siihen tehdään muutoksia. Minulla on arvio siitä, minne etusivu menee, mutta siitä ei ole virallista tietoa. Se paikka ei kuitenkaan ole Hürriyetissä, vaan on korkeammalla”, Banu Tuna sanoo. 

Kysyimme Tunan näkemykselle vahvistusta eräältä Hürriyetissä yhä tylskentelevältä journalistilta. Tämä vahvisti, että lehden journalistiseen sisältöön saatetaan puuttua poliittisesti. 
 “Etusivu menee joskus jonkinlaiseen hyväksyntään, kun siinä on kriittisiä asioita Erdoğanin hallinnosta. Todistin tämän omakohtaisesti”, journalisti kertoo. 

“Oletan, että kyseessä on presidnetinkanslian viestintäosasto (the Directorate of Communications), mutta kuten arvata saattaa, tämä ei tapahdu julkisesti tai virallisesti. Siihen käytetään Whatsappia. Näin ei kuitenkaan toimita joka päivä”, journalisti kirjoitti. Hän ei halunnut nimeään julki.  

Järjestö auttaa myös ulkomaisia toimittajia 

Veysel Ok, yksi Turkin johtavista lehdistön- ja sananvapauskysymyksiin erikoistuneista asianajajista, oli mukana perustamassa Media and Law Studies Associationia (MLSA). 

Järjestö perustettiin vuonna 2017 vastavetona Turkin vallankaappausyrityksen jälkeiseen kehitykseen. 

Järjestö seuraa kaikkia sananvapautta koskevia tapauksia Turkissa ja neuvoo yli 200 asiakastaan, joista suurin osa on toimittajia. Työhön kuuluu myös avustaminen kansainvälisissä elimissä, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. 

Veysel Ok on avustanut muun muassa tanskalaista freetoimittajaa Sultan Cobania, kun Konyan kaupungin tuomioistuin vuonna 2020 tuomitsi hänet vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syynä oli se, että Coban oli jakanut Facebook-julkaisun, jossa oli kuvia Syyrian kurditaistelijoista. 

Tällä hetkellä Ok auttaa useita turkkilaisia toimittajia, jotka ovat joutuneet ongelmiin uutisoidessaan maanjäristyksistä ja niiden seurausten hoitamisesta. 

“Maanjäristysten jälkeen toimittajien on entistä vaikeampi raportoida. He eivät saa kertoa tapahtumista. Heitä pyydetään näyttämään lehdistökortti tai akkreditointi, vaikka lain mukaan kukaan ei tarvitse sellaista”, Veysel Ok sanoo. 

MLSA:n laskennan mukaan poliisi pidätti 6.–13. helmikuuta neljä toimittajaa, ja yhdeksän ilmoitti, että heitä estettiin kuvaamasta. 

Vapaa ajattelu unohtunut 

Pian helmikuun alussa Turkissa ja Syyriassa tapahtuneiden traagisten maanjäristysten jälkeen Twitter suljettiin 12 tunniksi monilta turkkilaisilta käyttäjiltä. 

Tämä on yksi Turkin lainsäätäjien monista toimista “väärän tiedon torjumiseksi”.  
 
NetBlocksin mukaan palvelu avattiin uudelleen sen jälkeen, kun viranomaiset pitivät Twitterin kanssa kokouksen, jossa “muistutettiin Twitteriä sisällön poistamiseen ja disinformaatioon liittyvistä velvoitteista”. 

Lauantaina 13. toukokuuta, ensimmäisen kierroksen vaalipäivän aattona, Twitter ilmoitti- rajoittaneensa ”tiettyjä sisältöjä” voidakseen edelleen toimia Turkissa. Yhtiö ei kertonut, mitä sisältöjä se oli blokannut.  

Tuovatko vaalit tullessaan vapaamman median ja sosiaalisen median, vai jatkuuko sananvapauden kaventaminen entisestään? 

Toimittajat ilma rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä Turkki oli tänä vuonna pudonnut sijalle 165. Se hätyyttelee jo listan häntäpäätä, sillä huonoin mahdollinen sijoitus on 180. Viime vuonna maa oli sijalla 149, toissa vuonna sijalla 153 ja vuonna 2020 sijalla 154.  

Turkin journalistiliiton puheenjohtaja Mustafa Kuleili toivoo, että vaalit voivat olla “uusi alku Turkin journalismille”. Siis jos valta vaihtuu. 

“Joko se on vapautuksen hetki tai se on tragedia”, hän sanoo. 

“Se olisi suuri helpotus Turkin toimittajille, ja näkisimme monia muutoksia mediamaisemassa. Vallan vaihto tarkoittaisi uusia televisiokanavia, uusia verkkosivustoja, uusia sanomalehtiä ja uusia kasvoja televisiossa.”. 

“Erdoğanin voitto olisi valtava henkinen romahdus niille, jotka uskovat demokraattisiin, länsimaisiin ihanteisiin”, hän ennustaa. 

Bani Tuna haaveilee paluusta toimittajan ammattiin. Mutta nyt hän odottaa jännittyneenä vaalien tulosta. 

Uskooko hän, että lehdistönvapaus palautuu Turkkiin, jos hallitsija vaihtuu? 

“Kyllä, mutta se vie aikaa”, Banu Tuna vastaa. 

“Ja sitten meillä on kokonainen sukupolvi uusia toimittajia, jotka ovat oppineet tämän ammatin sellaisena kuin se nykyään on. Nykyisellä medialla ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa. Taitojemme palauttaminen vie siis aikaa.” 

”Olemme tavallaan unohtaneet, miten ajatella vapaasti ja kriittisesti.”