Kuolleita

Halu kirjoittaa oli surua sitkeämpi

Toimittaja Jorma Korhonen 1.6.1938 Kajaani – 11.1.2023 Oulu.

Toimittaja Jorma Korhonen kuoli Oulussa 11. tammikuuta. Hän oli 84-vuotias. 

Jorma Korhonen kasvoi kiinni tarinaan jo lapsuudessaan. Kainuun sydämessä syntynyt poika oppi draaman lait viimeistään sinä päivänä, kun talosta tuotiin viestiä heinäpellolle: nyt kaikkien piti tulla sisälle, sillä mummo pyysi.

Mummo oli pannut puhtaan ruumispaidan valmiiksi ylleen, ja sängystä käsin hän kätteli koko muun väen. Viisivuotiaskin ymmärsi, että ne olivat jäähyväiset.

Ja sitten? ”Sitten mummo kuoli.”

Korhosesta tuli 23-vuotiaana Suomen nuorin päätoimittaja. Melko nopeasti Sotkamo-lehti vaihtui Helsingin Sanomiin, ja Korhosesta tuli sunnuntaitoimituksen toimittaja, jonka reportaaseja julkaistiin harva se viikko.

Mahtoikohan olla yhtään aihetta, josta Korhonen ei olisi innostunut? Ainakin pitkän uran aihekirjo oli loputon. 

Juttujen myötä Korhosen katse kohosi yhä pohjoisemmaksi. Korhosesta tuli saamelaisten ja heidän maailmojensa tulkki. Häntä arvostettiin, mutta niinpä hänkin arvosti niitä ihmisiä, joista hän kirjoitti. 

Joskus oli melkein liikuttavaa seurata sivusta, miten vaikeaa Korhosesta oli esittää haastateltaville kysymys, jonka nämä saattaisivat panna pahakseen. 

Eikä elämä tietenkään kohdellut sen kirjoittajaa niin armollisesti kuin saattaisi toivoa. 

Vuonna 1994 Korhosen tyttären perhe oli palaamassa Pohjanmaalta Ouluun, kun sen auto törmäsi sivutuulen maantiesillalle kinostamaan lumeen ja toiseen autoon. Korhosen tytär ja kolmivuotias tyttärentytär kuolivat, aviomies ja kaksi muuta lasta jäivät henkiin. 

Onnettomuuden muisto vetää sukulaiset ja Jorman työtoverit edelleen vaitonaisiksi. Mitään tapahtunutta vaikeampaa on ihmisen eteen vaikeaa kuvitella. 

Mutta kirjoittamisen halu oli Jormalla sittenkin surua sitkeämpi. 

Hänen viimeinen juttunsa julkaistiin Helsingin Sanomissa 2004, kolme vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Se kertoi Muurmannin radasta.