Journalismi

Ukrainan sota herätti keskustelun fiksereiden asemasta – ”Suomalaisen työnantajan velvollisuuksia ei paikallisiin avustajiin sovelleta”

Missä määrin kansainvälinen media on vastuussa ulkomaisia toimittajia kriisialueilla avustavista paikallisista fiksereistä? Ukrainan sota on kiihdyttänyt keskustelua fiksereiden asemasta.


Committee to Protect Journalists -järjestön mukaan ainakin seitsemän fikseriä on kuollut ja useita on kaapattu työtehtävissä kriisialueilla kymmenen viime vuoden aikana.

Journalisti soitti neljälle kriisialueilla toimivalle tiedotusvälineelle: Ylelle, Helsingin Sanomille, MTV:lle ja Iltalehdelle, ja kysyi fiksereiden kohtelusta.

Vain Iltalehden ulkomaantoimituksen päällikkö Joonas Lehtonen sanoo yksiselitteisesti Alma
Median kustantavan paikallisen avustajan vakuutuksen kriisialueella. Iltalehti on tosin tehnyt töitä Lehtosen vastuuaikana sota-alueilla vain Ukrainassa, yhden fikserin kanssa.


Enemmän kriisialueilla toimivien Ylen ja Helsingin Sanomien ulkomaantoimitusten päälliköt eivät halua kommentoida fiksereiden vakuuttamista tarkemmin.


”Se on tilannekohtaista”, toteaa Yle Uutisten Krista Taubert.


”Vakuutuksissa saattaa olla tietyissä kohteissa erinäisiä haasteita. Sanon yleisellä tasolla, että kyllä me huolehditaan niistä, jotka meille töitä tekee.”


MTV:n kriisialuekeikkoja tekevä tuottaja Niko Nurminen sanoo, että hänen avustajilleen esimerkiksi Afganistanissa ja Ukrainassa ei ole vakuutuksia maksettu.


”Suomalaisen työnantajan velvollisuuksia ei sinällään paikallisiin avustajiin sovelleta”, Nurminen sanoo.

Millainen vastuu suomalaismedialla on, jos fikserille sattuu työkeikalla jotakin?

”En ole henkilökohtaisesti joutunut ratkomaan semmoista tilannetta. Sanoisin, että totta kai pidetään huoli siitä, että jos jotain tapahtuu, ketään ei jätetä oman onnensa nojaan. Varmistamme, että asianmukainen hoito ja jatkotoimenpiteet on turvattu”, sanoo Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen päällikkö Virve Kähkönen.


”Jos kävisi jotain, harkinta olisi tapauskohtaista”, MTV:n Nurminen sanoo.


Kaikki painottavat ennakoinnin ja riskienhallinnan merkitystä. Monilla kokeneilla fiksereillä on suojaliivit ja kypärä omasta takaa, mutta kaikki toimitukset sanovat tarjoavansa ne tarvittaessa.

”Itse toki pidän niitä, kun on semmoinen tilanne. Ukrainalainen avustaja saattaa tuntea itsensä kiusaantuneeksi niiden kanssa, jos liikutaan alueilla, joilla paikalliset eivät suojavarusteita käytä”, Niko Nurminen sanoo.

Yksikään haastatelluista ei vaadi turvallisuus- tai ensiapukoulutuksia tai tiettyjä meriittejä fiksereiltään. Tekijät ovat usein vanhoja tuttuja ja uusia löydetään valtaosin journalistiverkostojen tai toimittajatuttujen suositusten avulla.


Kriisialueiden fiksereiden kanssa tehtävät sopimukset ovat joustavia, sillä suunnitelmat usein elävät. Ainoastaan Iltalehti on tehnyt työstä kirjallisen sopimuksen aina etukäteen, Helsingin Sanomat joskus.
Yle kertoo sopivansa keikan keston ja muut yksityiskohdat etukäteen, jos konteksti on suhteellisen ennustettava, mutta kirjallisia sopimuksia heillä ei yleensä fiksereiden kanssa tehdä. Esimerkiksi Ukrainassa alkuvuonna tilanne oli niin vaikea, että kaikki sovittiin päivästä päivään.


”Sellainen suullinen jouheva toimintatapa”, Taubert kuvailee.

”Usein ne tilanteet, joissa sopimuksia tehdään, ovat kättä päälle -tilanteita”, MTV:n Nurminen kuvailee omia kokemuksiaan.

”Ei ole sen kummempia vaatimuksia puoleen eikä toiseen: sopimuksen voi irtisanoa koska hyvänsä, jos siltä tuntuu.”

Fikserin rooli vaihtelee paljon. Se voi käsittää laajimmillaan taustatoimittamista ja tiedonkeruuta, haastattelujen järjestämistä, kontekstin ja turvallisuustilanteen selittämistä, tulkkaamista ja auton ajamista, joskus vain yhtä näistä. Fiksereinä toimii usein paikallisia toimittajia, mutta rooliin voi päätyä miltä tahansa alalta.


Sekä Lehtonen että Taubert kokevat, että palkkiotaso on hyvä, mutta he eivät kerro summia.


”Pyyntöhaarukaksi voi sanoa Ukrainassa 50 – 300 euroa päivässä”, sanoo Nurminen.

Hintaan vaikutavat päivän pituus, keikan vaativuus, avustajan kokemus ja tehtävänkuva. Nurminen sopii palkkion fikserin kanssa suoraan, MTV:n toimitus ei aseta sille ehtoja.


Viime vuosina on keskusteltu fiksereiden työn tärkeyden tunnistamisesta, esimerkiksi nimien mainitsemista juttujen yhteydessä paikallisina tuottajina tai taustatoimittajana.


Helsingin Sanomat mainitsi fikserin nimen esimerkiksi silloin, kun luotettu fikseri järjesti Afganistanissa haastattelun, jonka lehden toimittaja kirjoitti jutuksi.

Iltalehden Ukrainan fikserin kanssa nimeämistä on pohdittu, mutta hän on kieltäytynyt turvallisuussyistä.

Lisää asiaa ukrainalaisfiksereiden työstä.

Sama vastuu fikseristä kuin omasta toimittajasta

130 tiedotusvälineen sekä toimittaja- ja sananvapausjärjestön yhteenliittymä A Culture of Safety Alliance eli ACOS on laatinut ohjeet paikallisten freetoimittajien kohtelusta. ACOS:in maaliskuisessa julkilausumassa nämä velvoitteet ulotettiin koskemaan myös fiksereitä, tulkkeja ja kuskeja.

ACOS:n mukaan tiedotusvälineen ei tulisi sopia keikoista konfliktialueella toimivan paikallisen freelancerin kanssa, ellei se ole valmis ottamaan tästä kaappaus- tai onnettomuustilanteessa samaa vastuuta kuin omasta toimittajastaan. Toimitusten tulisi laskea mukaan budjetteihinsa vakuutusten, turvallisuus- ja ensiapukoulutuksen ja turvavälineiden hinnat myös avustajille.

Esimerkiksi The Guardian, NBC, CNN ja Bloomberg ovat sitoutuneet ohjeisiin. Suomesta ainoa allekirjoittaja on Journalistiliitto.