Journalismi

Kalevi Puonti jäi eläkkeelle huumepoliisin töistä vuosi sitten. Nyt Jari Aarnion entinen alainen opiskelee tutkivaksi toimittajaksi Iltalehden koulutusohjelmassa.

Kolme hyvin menestynyttä dekkaria huumepoliisista kertovassa Pasilan myrkky -sarjassa. Hiljattain ilmestynyt rikollispomo Raimo Anderssonin lesken elämäkerta Satu – Alamaailman rautarouva. Rikosasioiden käsittelyä podcasteissa ja MTV:n Rikospaikka-ohjelman vakioasiantuntijana. Sivutyö ohjelmatoimistossa, yhteistyötä 2000-luvun kuluessa muun muassa Marita Taavitsaisen ja Pizza Enricon kanssa. Ja 35 vuoden ura poliisina.

Kalevi Puonti, 59, jäi huumepoliisin työstään eläkkeelle viime vuoden lopussa, mutta toimettomaksi hän ei ole nytkään jäänyt. Lokakuussa Puonti valittiin Iltalehden tutkivan journalismin koulutusohjelmaan.

”Tuli fiilis, että minulla olisi annettavaa, liittyen lähinnä pitkään poliisikokemukseeni”, Puonti sanoo.

”Tutkivassa journalismissa on paljon samaa kuin poliisin työssä. Mihinkään poliisirekistereihin ei nyt tietenkään ole pääsyä, vaan tiedot pitää opetella löytämään julkisista lähteistä.”

Koulutus jatkuu ensi kevääseen asti ja sen jälkeen on mahdollista neuvotella työsopimuksesta. 

Iltalehden ohjelmaan valittiin Puontin lisäksi neljä muuta koulutettavaa, joista kolme työskenteli jo aiemmin toimittajina. Neljäs on taustaltaan juristi.

Puonti kertoo yllättyneensä siitä, että pääsi mukaan. Toimituksessa on parin ensimmäisen harjoitteluviikon aikana kirjoitettu lähinnä yksinkertaisia uutisjuttuja.

”Joudun jatkuvasti kysymään neuvoja toimitusjärjestelmän käyttämiseen”, Puonti nauraa.

”Kai siellä ajatellaan, että autetaan nyt vanhaa miestä säälistä. Myös koulunpenkille palaaminen on ollut aikamoinen kulttuurishokki.”


Koulutettavia journalisteja ovat ohjelman alkuvaiheessa opettaneet talon omat ja muista medioista kutsutut tutkivat toimittajat. Puonti sanoo, että Jarno Liskin ja Marko-Oskari Lehtosen tapaisilta tekijöiltä on todella paljon opittavaa. Hän on päässyt ääneen itsekin.

”Pidin luennon poliisin kuulustelutekniikoista. Niissä on paljon samaa kuin haastattelun tekemisessä. Tärkeintä on kuunteleminen. Mitä enemmän pitää taukoja, sitä enemmän asiakas tai haastateltava kertoo itsestään”, Puonti sanoo.

Puonti uskoo omien vahvuuksiensa toimittajana liittyvän juuri pitkään työuraan poliisina. Ei ole yllätys, että hän haluaisi jatkossa tehdä mieluiten tutkivaa rikosjournalismia.

”Kontaktiverkostoni rosvoihin, poliiseihin, oikeuslaitokseen, poliittisiin päättäjiin ja julkkiksiin on laaja. Löydän ehkä oikean haastateltavan nopeammin kuin joku toinen. Minulle tulee jo nyt paljon soittoja tutkimisen arvoisista epäkohdista viranomaispuolella. Epäkohtien esille tuominen on lähellä sydäntäni.”


Myös Puontin ura dekkaristina on lähtenyt hyvin lentoon. Sen takia hän on antanut viime vuosina ison määrän haastatteluja. Niissä kysytään aina Jari Aarniosta. Puonti oli Aarnion alainen 1980-luvun puolivälistä Aarnion pidätykseen saakka.

Tapaus on ennen kaikkea surullinen, hän sanoo.

”Yritän joskus kääntää sen huumoriksi: dekkaristina voin nyt kirjoittaa mitä tahansa, ja se on silti Aarnion rinnalla uskottavaa”, Puonti sanoo.

”Ajattelin itsekin, että mies on syytön, kunnes hänen tontiltaan löytyi 65 000 euron rahakätkö. Nyt kun tuomiot ovat tulleet ja olen pöytäkirjat lukenut – eihän kukaan enää voi uskoa Aarnion syyttömyyteen. Mutta toivon toki, että hän ei saa hovioikeudessa elinkautista Volkan Ünsalin palkkamurhajutusta. Jari on jo yli 60-vuotias. Minusta hän on kärsinyt tarpeeksi.”

Puonti sanoo olleensa rivipoliisina vähän tekemisissä median kanssa. Miten huumepoliisissa suhtauduttiin Aarnion rikokset paljastaneiden Helsingin Sanomien Susanna Reinbothin ja Minna Passin työhön?

”Aluksi varmasti ajateltiin, että nyt on toimittajat aivan hakoteillä. En usko, että kukaan erityisesti halusi puhua heidän kanssaan, niin kauan kuin Aarnion syyttömyyteen uskottiin.” 

Kontaktiverkostoni rosvoihin, poliiseihin, oikeuslaitokseen, poliittisiin päättäjiin ja julkkiksiin on laaja. Löydän ehkä oikean haastateltavan nopeammin kuin joku toinen.

Puonti kertoo poliisin urastaan Journalistille samoin sanankääntein kuin muillekin medioille: Huumepoliisissa tehtiin kaikesta huolimatta Aarnion aikanakin paljon hyvää työtä. Aarnion paljastuminen rikolliseksi oli pomoaan puolustaneille alaisille järkytys. Aarnion lisäksi rikoksissa oli mukana vain muuta pomoporrasta. Alaiset leimattiin mediassa ilman syytä, ja niin edelleen.

Puontin roolista Aarnion joukoissa syntyy kuitenkin hyvin toisenlainen kuva Reinbothin ja Passin kirjassa Keisari Aarnio (HS-kirjat 2017).

Kirjan mukaan Puonti oli Aarnion aktiivisimpien puolustajien joukossa pitämässä esillä narratiivia, jonka mukaan Aarnioon kohdistui keskusrikospoliisin masinoima ajojahti. Sen syynä oli kateus huumeyksikön menestyksestä.

Journalisti kysyi Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppiselta, liittyikö Puontin valintaan tämän Aarnio-taustan vuoksi erityistä harkintaa. Kauppinen ilmoitti tekstiviestitse, ettei halua kommentoida asiaa Journalistille.

Puontia ei ole tuomittu tai edes syytetty oikeudessa mistään. Hänenkin toimiaan on kuitenkin tutkittu. Puonti kertoo poliisin kiinnostuneen muun muassa tietolähteiden puutteellisesta kirjaamisesta. Vastaava menettely mahdollisti aikanaan osaltaan myös Aarnion rikokset.

Miten on, Kalevi Puonti, onko Aarnio-taustassasi jotakin, joka voisi haitata tutkivan journalistin uraasi?

”Ei ole. Olin Jarin kanssa samassa ryhmässä vain vuodet 1985 – 1987. Toki hän oli yksikkömme päällikkö ja tunnen miehen pitkältä ajalta, mutta hänellä oli oma ryhmänsä, johon en myöhemmin kuulunut. Emme olleet kovin paljon tekemisissä. Aarnio-aaltojen ollessa korkeimmillaan laitoksen johto teki alaisista rikosilmoituksia liukuhihnalta. Minuakin koskien on vielä koneistossa vireillä pari juttua vuodelta 2017. Niissä tutkitaan, olenko ilmoittanut sivutoimeni tarpeeksi laajasti ja olenko kirjannyt tiedottajan antaman tiedon rekisteriin riittävän ripeästi.”