”Konsernin bileitä edeltävänä päivänä kuusikymppinen valokuvaaja tiedusteli, että ’laitat varmaan pikkumustaa ja verkkosukkahousuja päälle’. Bileissä hän etsi minut, tuli viereen istumaan, laittoi käden tuolini selkänojalle ja hönki, että ’tulin vain sanomaan, että näytät hyvältä’.”
Jo aiemmin maakuntalehden valokuvaaja oli lähestynyt 25-vuotiasta kesätoimittajaa, esimerkiksi kävellyt hänen työpisteelleen ja alkanut pyytämättä hieroa tämän hartioita.
”Mies oli pitkäaikainen työntekijä, josta kaikki pitivät. Siksi tuntui siltä, ettei minulla muka ole oikeutta tai natsoja viedä asiaa eteenpäin tai edes sanoa heti suoremmin sille, että lopettaa.”
Nuoren, vasta alalle tulleen työntekijän voi olla vaikea puuttua vanhemman kollegan epäasialliseen käytökseen tai seksuaalisen häirintään.
Journalisti haastatteli kuutta henkilöä, jotka ovat kohdanneet epäasiallista käytöstä tai seksuaalista häirintää työpaikalla tai ammattiyhteisössä. He ovat olleet tapahtuma-aikaan iältään 19 – 36-vuotiaita, suurin osa parikymppisiä. Lisäksi juttua varten kuultiin lukuisia henkilöitä taustaksi ja tietojen varmistamiseksi.
Osa tapauksista on selvää häirintää. Osa pohdituttaa nuoria naisia muista syistä. Yhteistä tapauksille on se, että henkilöt tunnistavat jälkikäteen olleensa määräaikaisuutensa tai nuoruutensa vuoksi haavoittuvaisessa asemassa. Oma asema on osaltaan vaikeuttanut kieltäytymistä ja asiaan puuttumista. Toisinaan työyhteisö on tiennyt tapahtumista, mutta ei ole puuttunut asiaan.
Haastatellut esiintyvät jutussa nimettöminä. He eivät halua ottaa riskiä siitä, että tapaukset vaikuttaisivat heidän työuraansa. Yksi haastatelluista on toivonut nimettömyyttä, sillä häirintää esille tuoneet voivat saada julkista vihaa osakseen.
”Hyvin menneen työhaastattelun jälkeen päätoimittaja vei minut kahvihuoneeseen tervehtimään tulevia työkavereita. Yksi totesi tervehdyksen jälkeen, että ’No ainakin tällä kertaa löytyi joku, jolla on hyvät tissit!’ Sama henkilö oli toimituksen häirintäyhdyshenkilö ja luottamushenkilö”, kertoo kaupunkilehdessä 21-vuotiaana työskennellyt nainen.
Alan työpaikka oli hänen ensimmäisensä.
Usein vanhempien kollegojen häirintä on luonteeltaan verbaalista – törkeitä kommentteja ja härskejä vitsejä, jotka menevät yli työpaikan normaalista, ronskistakin huumorista.
Toisinaan kommentteja kuulevat vierestä myös muut kollegat, mutta eivät puutu asiaan.
Osassa kertomuksia korostuukin työyhteisö, joka näkee huonoa käytöstä, mutta ei puutu siihen. Työpaikan häiriköstä saatetaan varoitella uutta työntekijää, mutta häirikön käytökseen ei puututa.
Eräässä paikallislehdessä 21-vuotiaana työskennellyttä kesätoimittajaa varoiteltiin tietystä työntekijästä. Vanhemmat työntekijänaiset kertoivat, että ”se on aiemminkin ollut vähän ihastunut kesätyttöihin”. Naureskelu ja ongelmien vähättely eivät tuntuneet 21-vuotiaasta naisesta hyvältä.
Samantyyppiseen tilanteeseen joutui isossa helsinkiläisessä toimituksessa työskennellyt 25-vuotias. Hän oli saanut jäädä kesätöiden jälkeen neljän kuukauden määräaikaiselle pätkälle, jonka kuluessa laati seksuaalista häirintää koskeneen jutun.
Kun juttu julkaistiin, pari vuotta vanhempi vakituinen toimittaja tuli juttelemaan.
”Tiedät varmaan, kuka tässä toimituksessa on se kähmijä”, kollega sanoi 25-vuotiaalle naiselle.
Nainen sanoi, ettei todellakaan tiennyt. Kollega kertoi – kyseessä oli vähän yli nelikymppinen esihenkilö. Kollega vannotti 25-vuotiasta pitämään varansa, sillä vaikka mies oli selvin päin huipputyyppi, humalassa tilanne oli toinen.
Paria kuukautta myöhemmin tunnelma pikkujouluissa oli riehakas, bändi soitti ja ihmiset humaltuivat. Tanssimisesta väsynyt 25-vuotias oli menossa lepäämään pöytään. Matkalla joku tempaisi häntä takaapäin ja istutti syliinsä. 25-vuotias huomasi istuvansa nelikymppisen esihenkilön sylissä, muisti varoituksen ja rimpuili pakoon. Pöytätoverit vitsailivat hänen ”pelastuneen täpärästi”.
Asia jäi siihen. Nainen kertoo pohtivansa, onko tilanteelle tapahtunut vuosikymmenessä mitään, vai vieläkö kyseisestä esihenkilöistä varoitellaan nuoria naisia salaa.
Isossa lehdessä ensimmäistä kertaa kesätoimittajana ollut nuori nainen sai määräaikaisuuden
loputtua viestejä vakituiselta työntekijältä.
Mies oli tunnustettu ja pidetty kolmekymppinen journalisti, ja naisesta oli imartelevaa, että tämä halusi tavata häntä tai näki hänessä jotain erityistä. 20-vuotias nainen piti miestä karismaattisena ja taitavana ammatissaan. Hän oli kiinnostunut tutustumaan mieheen paremmin työkaverina.
Sanoin, että osaisin itsekin perille. Hän kuitenkin lähti kanssani. Kun saavuimme perille, hän tuli sisälle, alkoi suudella minua ja tunki kädet housuihini.
Mies saapui tapaamispaikalle ravintolaan humalassa.
”Meillä oli kuitenkin tosi hauskaa, enkä tunnistanut, että tilanteessa olisi ollut seksuaalista latausta. Kun tein lähtöä, hän tarjoutui saattamaan minut. Sanoin, että osaisin itsekin perille. Hän kuitenkin lähti kanssani. Kun saavuimme perille, hän tuli sisälle, alkoi suudella minua ja tunki kädet housuihini. Häkellyin, koska en sinisilmäisenä osannut odottaa tällaista käännettä. Käskin häntä lähtemään kotiinsa”, nainen kertoo.
Myöhemmin mies otti yhteyttä ja pahoitteli tapahtumaa. Yhteydenpito jatkui jonkin aikaa molemminpuolisella seksuaalissävytteisellä viestittelyllä ja muutamalla tapaamisella.
”Olen jälkikäteen miettinyt paljon sitä, että annoinko alkuun vääriä signaaleja ja miksi lopulta olin viestittelyssä itsekin aktiivinen. En osaa täysin selittää käytöstäni. Uskon, että halusin liittolaisen työelämästä. Samalla hänen huomionsa imarteli minua, sillä olin nuori ja todella epävarma.”
Nainen kertoi asiasta muutamalle kollegalleen. Hän rohkaistui kertomaan asiasta myös luottamushenkilölle, mutta pyysi, ettei asiaa vietäisi eteenpäin, ellei joku muukin kertoisi jotakin samansuuntaista miehen käytöksestä.
Nainen myös pelkäsi, että työpaikalla asian käsittely voisi mennä sotkuiseksi.
Myös toinen Journalistin haastattelema henkilö on päätynyt saman miehen odottamattoman lähestymisen kohteeksi. Tilanteella oli useita todistajia.
Ulkomaalainen 36-vuotias nainen oli järjestämässä kotimaassaan konferenssin iltatilaisuutta. Mies osallistui konferenssiin. Naisen tehtävä oli tarkistaa, että sisään pääsivät vain ne, joilla oli asianmukainen tilaisuuden nimilätkä mukanaan. Naisen oli myös määrä jakaa iltajuhlassa palkinto.
Nainen ja mies, jota hän ei tuntenut ennalta, olivat pikaisesti tavanneet iltatilaisuuden ovella.
Miehellä ei ollut vaadittua henkilöllisyystodistusta, mutta hän puhui itsensä sisään.
Seuraava kohtaaminen tapahtui lavalla. Nainen oli juontamassa ja jakamassa palkintoa. Mies oli palkinnonsaajien joukossa.
”Yhtäkkiä hän tuli lavalle ja suuteli minua suulle. Olin hämmentynyt ja pyrin vain hoitamaan palkinnon jakamisen. Myöhemmin minulta kysyttiin, mitä lavalla tapahtui. En ole itse kärsinyt tilanteesta myöhemmin, mutta ajattelin silloin, ettei se ollut ok, vaan todella epäammattimaista”, nainen kertoo.
Hän ei muista, oliko mies humalassa. Hän ei muista sitäkään, sanoiko kukaan miehelle, ettei tämän käytös ollut sopivaa.
Tee näin, jos kohtaat häirintää
1. Sukupuolinen ja seksuaalinen huomio muuttuu häirinnäksi, jos sitä jatketaan, vaikka kohteeksi joutunut ilmaisee pitävänsä sitä loukkaavana tai vastenmielisenä. Häirinnäksi määritellään työturvallisuuslain mukaan epäasiallinen kohtelu, joka aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle. Myös seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä kuuluu tämän pykälän piiriin.
2. Pyydä häiritsijää lopettamaan. Häiritty saattaa pelätä joutuvansa vaikeuksiin. Hän voi olla huolissaan urakehityksestään ja työllistymisestään jatkossa.
Koettu häirintä saattaa kuitenkin vaikuttaa häirityn terveyteen haitallisesti ja aiheuttaa pitkäkestoisia tai jopa pysyviä haittoja terveydelle. Jos asiaan ei puututa, voi olla, että häirintää salliva toiminta työpaikalla jatkuu ja yhä useampi joutuu kokemaan samaa.
3. Selvitä, onko työpaikalla annettu ohjeet häirintätilanteiden varalta. Toimi niiden mukaan.
4. Kirjaa muistiin häirinnän tapahtuma-aika ja -paikka, tilanne, mitä tapahtui ja ketkä olivat tilanteessa läsnä.
5. Ota mahdollisimman pian yhteys esihenkilöösi, häiritsijän esihenkilöön tai pomojen pomoon ja pyydä, että tämä käsittelee asian.
6. Jos työnantaja ei toimi häirinnän lopettamiseksi tai toimet eivät auta, käänny työterveyshuollon, työsuojeluvaltuutetun tai luottamushenkilön puoleen. Journalistiliiton jäsenet voivat pyytää apua liitolta. Apua voi pyytää myös työsuojeluviranomaiselta, aluehallintovirastosta tai tasa-arvovaltuutetulta. Rikosepäilyssä ole yhteydessä poliisiin.
Ohjeet antoi Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo.
Jalkafetisisti viestitteli opiskelijoille vuosia
”Et haluaisi tehdä palvelusta nuorelle miehelle?”
Näin alkoivat useat Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijanaisten saamat viestit. Ne lähetti nyt jo kolmekymppinen toimittajamies, joka on jo vuosia sitten siirtynyt opiskeluista työelämään.
Journalisti on nähnyt viestinvaihtoa vuodelta 2019. Viesteissä mies pyytää lähettämään kuvia jaloista ”kuvallista harjoitusproggista” varten. Viesteihin on liitetty kuva jalkapohjista.
Mies lähetti jalkakuvapyyntöjä myös illanviettokutsujen ja kuulumisten kysymisen lomassa. Hän saattoi pyytää kuvia useita kertoja, vaikka nainen olisi jo kieltäytynyt.
”On vaikea sanoa, milloin kuvien pyytäminen alkoi, mutta se lienee alkanut jo miehen opiskellessa yliopistossa 2010-luvun puolivälissä. Kuvien pyytäminen lisääntyi hänen valmistumisensa jälkeen ja silloin se muuttui ongelmalliseksi. Tarkoitan ongelmallisuudella sitä, että ne, jotka olivat saaneet näitä viestejä, keskustelivat aiheesta keskenään, ja tekojen mittakaava selvisi silloin”, kertoo Lööppi-ainejärjestön puheenjohtaja Oona Mynttinen.
Mies ei ole enää pariin vuoteen lähettänyt opiskelijoille pyyntöjä jalkakuvista.
Opiskelijat kokivat kuvien pyytämisen inhottavana ja epämukavana. Mynttinen sanoo, että pari vuotta sitten tapausta ei ehkä ymmärretty häirinnäksi ja vallankäytöksi. Pienessä yhteisössä pyyntöjä käsiteltiin myös naureskellen. Naureskelu oli hänen mukaansa kenties tapa käsitellä hankalaa aihetta.
Mynttisen mukaan tekijä käytti hyväkseen sitä, että hänen kohteensa olivat tuttuja ja jopa kavereita.
”Me tunnemme toisemme pienessä ainejärjestössä ja toivomme, että ristiriitatilanteet ratkeaisivat mukavasti. Ehkä toivoimme, että toiminta loppuisi, jos siihen ei kiinnitä sen suurempaa huomiota. Niinhän sen ei olisi pitänyt mennä. Tällaisissa tilanteissa saattaa miettiä, että joku on ihan harmiton tyyppi, mutta mitä jos sitten käykin myöhemmin jotain”, Mynttinen pohtii.
Miehelle myös kerrottiin suoraan, ettei hänen tulisi jatkaa toimintaansa.
”Hänelle sanottiin ainakin kahdesti suoraan, ettei tämä ole ok. Että hei me tiedetään ja puhutaan ja varoitetaan uusia opiskelijoita tästä. Silti hän jatkoi”, ainejärjestöön kuuluva nainen kertoo.
Uusille opiskelijoille saatettiin sanoa, ettei kyseistä henkilöä kannata lisätä Facebook-kaveriksi, jos ei halua saada tietynlaisia viestejä.
Ongelma oli tiedossa, mutta ainejärjestö ei virallisesti vienyt asiaa eteenpäin.
”En halua moittia aiempia hallituksia siitä, mitä olisi pitänyt tehdä. On varmasti ollut erilainen toimintakehys silloin. Lisäksi on mietitty, mitkä asiat ovat yksityisiä ja mitkä kuuluvat ainejärjestön piiriin. Näin jälkikäteen on selvää, että ongelma oli ainejärjestön sisäinen ja siihen olisi pitänyt reagoida.”
Mynttinen uskoo, että miehen yhteydet alan vaikutusvaltaisiin ihmisiin ovat mahdollisesti vaikuttaneet tämän kohteiden toimintaan.
”Voi olla, että nämä yhteydet ovat alitajuisesti vaikuttaneet taustalla.”
Eniten hän kuitenkin uskoo ainejärjestön kaverimaisen ilmapiirin vaikeuttaneen asiaan puuttumista.
Puhelimessa mies on hermostunut.
Miksi olet pyytänyt opiskelijanaisilta kuvia heidän jaloistaan?
”Se on ollut tämmöinen eräänlainen, ehkä jonkinlainen omaan kiinnostukseen liittyvä asia.”
Mikä on tämä projekti, johon pyydät kuvia opiskelijanaisten jaloista?
”Se on ollut tämmöinen oma visuaalinen projekti, olen kerännyt sentyyppisiä kuvia, mutta minulla ei ole ollut mitään julkaisuaikomuksia.”
Onko siis kyse jalkafetissistä?
”Vähän niin kuin joo.”
Kuinka monelta olet pyytänyt kuvia?
”Tarkasti en muista, olisiko viitisentoista tai parisenkymmentä.”
Miten kauan lähetit kuvapyyntöjä?
”En muista tarkkaan, varmaan oli pitkiä taukoja välissä.”
Miksi olet pyytänyt opiskelijanaisilta kuvia vielä senkin jälkeen, kun he ovat kieltäytyneet?
”Se on ollut tyhmä juttu, olisi pitänyt uskoa.”
Pidätkö käytöstäsi asiallisena?
”No en kyllä sinänsä pidä. Se on ollut tyhmää ja sitä kadun.”
Teetkö sitä vielä tai aiotko jatkaa?
”En tee tällä hetkellä eikä ole suunnitelmissakaan.”
Mitä haluaisit sanoa käytöksestäsi?
”Olen todella pahoillani, mikäli se on aiheuttanut, kuten ilmeisesti on, harmitusta ja pahaa mieltä. Se ei ole ollut tarkoitus. Olen pyrkinyt olemaan ystävällinen ja asiallinen lähestymisissä.”
Ovatko nämä asiallisia lähestymisiä?
”Eivät itsessään, mutta olen pyrkinyt esittämään asiani kohteliaasti.”
Onko tämä mielestäsi seksuaalista häirintää?
”Kyllä se tietysti tietyllä tavalla voi mennä siihen, nyt kun ajattelen. Se ei kyllä sillä hetkellä ja siinä tilanteessa ole missään nimessä ollut ajatus tai tarkoitus.”
Heini Kilpamäki, Maria Pettersson
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena