Työelämä

Nauhurit tarjottimella, haastattelualueille pääsyliput – koronarajoitukset toivat olympiajuttujen tekemiseen hupaisiakin piirteitä

Tokion olympialaisissa työskentelevien suomalaisjournalistien mukaan koronarajoitukset ovat tuoneet työntekoon joukon erikoisia käytäntöjä. Esimerkiksi suorituspaikkojen haastattelualueella eli mixed zonella on median ja urheilijoiden välissä kaksi aitaa.

”Sitten joku vapaaehtoinen pitää tarjottimella suomalaistoimittajien nauhureita urheilijan lähellä, kun olemme itse hänestä parin metrin päässä”, sanoo STT:n urheilun tuottaja Kaija Yliniemi.

Yliniemi työskentelee Tokiossa kahdensissatoista olympialaisissaan. Hänen mukaansa yksi media-akkreditointi on aiemmin yleensä riittänyt pääsyyn kaikille suorituspaikoille. Vain avajaisiin, päättäjäisiin ja kiinnostavimpiin finaaleihin on pitänyt akkreditoitua erikseen.

Tokiossa on toisin. Siellä jokaiseen kisatapahtumaan pitää ilmoittautua erikseen vuorokautta etukäteen, ja monelle haastattelualueelle pitää hakea erillinen lippu kisapaikan pressikeskuksesta.

Yliniemen mukaan lippukäytäntö on tuntunut huvittavalta esimerkiksi ampumaurheilussa naisten trapin peruskilpailun jälkeen, kun haastattelualueelle pyrki vain kourallinen toimittajia.

Korona on myös helpottanut osaa töistä. Suomen joukkueen ennakkoinfot ennen suorituksia pidetään Tokiossa etänä zoomissa. Se on sopinut toimittajille hyvin ja säästänyt matkustamista, mutta kuvaajille tilanne on vaikeampi.

”Käytännössä ennakkoja ei ole kuvattu, vaan on laitettu arkistokuvaa. Ei me voida niitä piirtämäänkään käydä”, sanoo Helsingin Sanomien valokuvaaja Sami Kero.

Kuviin on vaikuttanut myös yleisön ja kisahuuman puuttuminen. Toisaalta livetilanteissa koronasäätö ei vaikuta kuvaajiin yhtä paljon kuin toimittajiin, koska kuvaaja voi tehdä työnsä menemättä urheilijan lähelle. Kuvauspaikkoja ja kuvaajien liikkumista säännellään kisoissa normaalistikin, Kero sanoo.


Korona on haitannut myös muiden kuin urheilusuorituksiin liittyvien juttujen tekemistä ja kuvien ottamista.

Helsingin Sanomien Kero ja toimittaja Katriina Pajari kävivät matkansa aluksi suunnitellusti juttumatkalla Fukushiman prefektuurissa. Heidän aikeenaan oli tehdä kisoista ”vähän muuta kuin perinteistä tulosurheilua” eli esimerkiksi reportaaseja, mutta se on ollut mahdotonta kisakuplassa, jossa journalistien liikkuminen oli ensimmäisten kahden viikon ajan hyvin rajoitettua.

”Kun koronarajoitukset selvisivät, olin sitä mieltä, että matkaan ei kannata edes lähteä. Nyt kisajuna on kuitenkin imaissut mukaansa, ja täällä tuntuu ihan hyvältä olla”, Kero sanoo.

Kero on aiemmin työskennellyt kaksissa talviolympialaisissa. Tokion kisojen aikana vallitsevaa koronatilannetta hän suree paitsi aikeeksi jääneiden reportaasien puolesta, vähän myös omasta puolestaan.

”Tykkään Japanista ja japanilaisesta ruoasta tosi paljon, ja sitä ei ole juuri päässyt maistelemaan. Olen syönyt lähinnä pressistä ilmaiseksi saatavia mansikkahilloleipiä ja banaaneja sekä hotellin kaupan riisikolmioita. Olemme käymässä olympialaisissa, emme Japanissa.”

Lähes koko kisojen ajan journalistit ovat saaneet liikkua hotellista vain kisabusseilla tai -takseilla kisapaikoille. Lisäksi lähikaupassa on saanut käydä ruokaostoksilla.

Rajoitusten noudattamisen valvonta on haastateltavien mukaan vaihdellut hotelleittain. Toisaalta rajoitusten noudattaminen ei ole kiinni valvonnasta, Yliniemi sanoo.

”Olemme lähtenet siitä, että säännöistä ei pullikoida, koska siinä voi menettää akkreditointinsa. Meillä ei ole varaa siihen, että jonkun työnteko estetään. En myöskään saa mitään mielihyvää ravintolassa syömisestä, jos se on kiellettyä.”

Ennen kisoja jokaisen median piti toimittaa Japaniin “activity plan” eli suunnitelma siitä, missä journalistit aikovat käydä. Jos suunnitelmassa oli käydä muualla kuin kisatapahtumissa, oli aluksi oltava kolmen päivän karanteenissa.

Kuten normaalikisoissa, myös Tokiossa on mediakatsomot ja median työtilat. STT:n urheilutoimittaja Tapio Keskitalo työskenteli nyrkkeilyn kisapaikalla Kokugikan-areenalla 5. elokuuta. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Tokion koronatoimiin kuuluvat myös maskit, testaus ja kännykkäsovellukset.

STT:n urheilutoimittaja Tapio Keskitalo kertoo, että Suomessa piti ennen matkaa tehdä kaksi PCR- eli nenänielusta otettavaa koronatestiä. Japanissa heti lentokentällä otettiin sylkitesti, joita tehtiin myös kolmena seuraavana päivänä ja sen jälkeen neljän päivän välein.

Keskitalolla on arvokisakokemusta kaksista jalkapallon MM-kisoista ja tämän vuoden EM-kisoista Pietarissa sekä Lontoon paralympialaisista.

Hänen mukaansa maskien käyttö on ollut Tokiossa aktiivista toisin kuin jalkapallon EM-kisoissa Pietarissa.

Tokiossa kännykkäsovellukseen mitataan joka aamu ruumiinlämpö ja täytetään oiretiedot, ja puhelimeen oli asennettava myös paikallinen koronavilkku. Lisäksi joillekin kisapaikoille saapuessa mitataan kuumetta.

Maskit piti tuoda kisoihin kotoa, koska kisajärjestäjät ilmoittivat, etteivät pysty takaamaan niiden saatavuutta.

”Töissä hankittiin jokaiselle 150 maskia. Ne ovat ainakin riittäneet, mutta toisaalta maskia pitää aika usein vaihtaa, kuten vaatteitakin, kun täällä on niin kosteaa ja kuumaa”, Kaija Yliniemi sanoo.

Maskit piti tuoda kisoihin kotoa, koska kisajärjestäjät ilmoittivat, etteivät pysty takaamaan niiden saatavuutta. STT:n urheilun tuottaja Kaija Yliniemi työskenteli voimisteluareenalla 5. elokuuta. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Haastattelupäivänä journalisteilla tuli täyteen kaksi viikkoa Tokiossa, ja heidän on mahdollista saada lupa käyttää julkisia liikennevälineitä.

Kaija Yliniemi sanoo, että välimatkat ovat kaikissa suurkaupungeissa pitkiä ja kisabussirumba on osa kaikkia olympialaisia.

Tokiossa poikkeuksellista on se, että kisakuljetuksille ei ole ollut vaihtoehtoja. Välillä kulkemisrajoitukset ovat venyttäneet muutoinkin pitkiä työpäiviä.

”Kun olin purjehduksessa Enoshimassa, lähdin hotellilta kuudelta aamulla ja tulin takaisin yhdeltä yöllä, koska odottelin tuntikausia ainoaa Tokioon palaavaa bussia”, Tapio Keskitalo sanoo.

Kisoihin liittymättömiä sydämentykytyksiä on aiheutunut luonnonilmiöistä, kuten tsunamivaroituksesta ja maanjäristyksestä, jonka aiheuttamaan tärinään Sami Kero heräsi yöllä hotellinsa viidennessä kerroksessa.

Kaikesta huolimatta työnteko Tokiossa on ollut myönteinen yllätys.

”Tämä ei ollut niin paha kuin kisoja edeltävä byrokratia ja ristiriitaiset ohjeistukset antoivat odottaa. Matkaan lähtiessämme emme tienneet, mikä täällä odottaa, mutta perustyönteko on onnistunut ihan hyvin. Kuplaa, maskeja ja testausta lukuun ottamatta nämä ovat olleet kuvaajalle yllättävän normaalit olympialaiset”, Kero sanoo.

”Tiukkaahan tämä on, mutta ei millään lailla ylivoimaista. Kyllä ne hommat on tullut tehtyä, mitkä on pitänytkin”, Keskitalo sanoo.

Tokion kesäolympialaiset alkoivat 23. heinäkuuta ja päättyvät 8. elokuuta.