Sananvapaus

Myanmarilaiset journalistit piilottivat pressikorttinsa ja julkaisevat nyt heijastamalla rakennusten seiniin, autoihin ja muureihin

Kun pimeys laskeutuu Myanmarin suurimman kaupungin Yangonin kaduille, talojen seinille leiskahtaa kuvia. Kenraali Min Aung Hlaingin koppalakkinen pää ja vieressä teksti ”Murderer of Myanmar Democracy”.

Toisaalla, puiston laidalla, muuriin heijastuu kuva nuoresta miehestä maskissaan. Hänen oikean kätensä kolme sormea ovat pystyssä.

Nälkäpeli-elokuvista tuttu tervehdys otettiin käyttöön Thaimaan sotilasjuntan vastaisissa mielenosoituksissa vuonna 2014, ja nyt se on omaksuttu jälleen solidaarisuuden ja vastarinnan merkiksi.

Vasemmalla kädellä mies pitelee paperia, jossa lukee ”Civil Disobedience Save Myanmar”.

Kun armeija kaappasi vallan Myanmarissa 1. helmikuuta, ihmiset lähtivät kaduille. Armeija on vastannut kyynelkaasulla, kumiluodeilla ja kovilla: BBC:n toissapäiväisen tiedon mukaan armeija on ilmoittanut kuolleiden määräksi 164, poliittisia vankeja edustava aktivistiryhmä 261. Paikallisten journalistien ja aktivistien keskuudessa arvio on yli 300.

Juntta on vienyt toimiluvat ainakin suurimmilta yksityisiltä lehdiltä, radiokanavilta ja muilta tiedotusvälineiltä. Toimituksia ratsataan.

Paikalliset journalistit ja dokumentaristit ovat kuitenkin löytäneet uuden julkaisualustan: rakennusten seinät, muurit, autot – kaikki kaupungin pinnat, jopa ihmiset. Ympäri kaupunkeja hurisevien, kuvia heijastavien projektorien taustalla on 100 Projectors Fighters -liike.

Aktivistit joissakin Aasian ja Euroopan maissa ovat solidaarisuuden osoituksena heijastaneet kuvia kotikaupunkiensa seiniin, Helsingissä keskustakirjasto Oodin päätyyn maaliskuun alussa.

Mielenosoittajat kokoontuivat 10. helmikuuta rauhanomaiseen protestiin Yangonin Hledaniin. Kuva: Kaung Htet


Myanmarin journalistien tärkein julkaisualusta poikkeusoloissa on kuitenkin Facebook. Toimintaa vaikeuttaa se, että juntta on katkaissut mobiilinetin. Kotien wifi-yhteydet toimivat vain päivisin.

Facebookissa kuviaan julkaisee myös 37-vuotias yangonilainen dokumentaristi ja journalisti, joka turvallisuussyistä ei halua esiintyä omalla nimellään. Miehen mukaan kolmisenkymmentä journalistia on pidätetty, ja ainoa vapaaksi päässyt on hänen 23-vuotias kollegansa, jonka pidätystä hän todisti kadulla.

”Nainen pahoinpideltiin, mutta vapautettiin, ainoana kymmenistä pidätetyistä journalisteista. Hän sai sotilaat uskomaan, että on mielenosoittaja eikä journalisti.”

Myanmarin journalistit ymmärsivät jo viikkoja sitten olla käyttämättä pressiliivejään ja piilottamaan pressikorttinsa liikkuessaan ulkona.

”Aluksi pidimme kortit kaulassa, koska ajattelimme, että se tuo turvaa. Olemme journalisteina armeijalle ehdottomasti suurempi uhka kuin vain mielenosoittajina. Emme saa vaikuttaa siltä, että olisimme kaduilla tekemässä uutisia.”

Hänen mukaansa armeija jahtaa yhtä innokkaasti vain mielenosoitusten järjestäjiä ja johtajia.

Mellakkapoliisit pidättävät Myanmar Now -sanomalehden nuoren toimittajan mielenosoituksessa Yangonissa San Chaungin kaupunginosassa 27. helmikuuta. Kuva: Kaung Htet


Myanmarin tärkeiden lehtien kuten Myanmar Timesin verkkosivujen viimeiset uutiset on päivätty 19. helmikuuta. Myanmar Now -uutisverkkosivusto julkaisee kielloista huolimatta juttuja päivittäin, vaikka toimitus on suljettu.

Kun sivuston avaa, näkyviin tulee myös banneri: The Military Regime is targeting Myanmar’s journalists. Help us continue our vital reporting.

Suomessa Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes on jo vuosia tukenut Yangoniossa toimivaa elokuvakoulua, josta moni myanmarilainen dokumentaristi on saanut oppinsa. Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starckin mukaan koulun tukemista jatketaan toistaiseksi.