Energinen kirjallisuuden kääntäjä

Suomentaja Tarja Roinila kuoli toukokuussa pyöräilyonnettomuudessa Helsingin Herttoniemessä. Hän oli monilahjakkuus, joka suomensi proosaa, runoutta ja filosofiaa espanjasta, ranskasta ja saksasta sekä myös toimitti käännösrunoutta. Saksalais-suomalaisessa kodissa kasvanut Tarja keskittyi viime vuosina suomentamaan saksasta varsinkin itävaltalaisen Thomas Bernhardin laajaa tuotantoa. 

Taiteilijaprofessoriksi vuonna 2017 nimitetty Roinila oli saanut useita palkintoja: Irene ja Kalevi Sorsan kääntäjäpalkinnon vuonna 2008 runoantologiasta Katu kadulta taivaaseen (Jukka Koskelaisen kanssa), kirjallisuuden valtionpalkinnon 2010 siihenastisista Bernhard-suomennoksistaan ja viimeksi J. A. Hollon kääntäjäpalkinnon 2013 Merleau-Pontyn teoksesta Filosofisia kirjoituksia (Miika Luodon kanssa). 

Useihin käännöksiinsä Tarja kirjoitti valaisevat jälkisanat. Työn alla oli myös oma kirja, kääntämistä koskeva esseekokoelma, joka ei kuitenkaan ehtinyt valmiiksi. 

Tarjan huomattava kyky verbalisoida työtään ilmeni haluna ja kykynä jakaa ymmärrystään muille myös suoraan. Keväällä 2020 hän piti käännöskurssia Helsingin yliopistossa ja suunnitteli jo seuraavia saksa- ja espanja-työpajoja. 

Tarja Roinila oli alusta saakka mukana vuonna 2014 perustetussa KAOS ry:ssä, Suomen freelance-journalisteihin kuuluvassa Kääntäjien ammattiosastossa. KAOSin jäsenet tunsivat hänet innostavana työpajanvetäjänä. Hänen oli määrä puhua tämänvuotisilla KAOSin järjestämillä Laukaan kääntäjäpäivillä elo-syyskuun vaihteessa. 

Tarja oli innokas kääntäjäyhteisön jäsen ja piti monessa yhteydessä äänekkäästi kääntäjien puolta. Hän piti kiinni siitä, että kirjallisuudenkääntäjän täytyy pystyä elämään tuloillaan eikä ilmaistyöhön tarvitse suostua. Ystäviään hän kuitenkin auttoi auliisti ja toimi mielellään ateljeekriitikkona. 

Tarja Roinila rakasti voimakkaita värejä. Hänellä tuntui olevan loputtomasti energiaa, eikä sellaista asiaa ollutkaan, jota hän ei olisi uskaltanut lähteä opettelemaan. Läheisille hän oli empaattinen ystävä, joka rohkeni paljastaa myös omat heikot kohtansa.