Puhun niin totta kuin osaan -kirja luo katsauksen siihen, onko ”totuudenjälkeinen aika” totuudenjälkeinen ilmaisu.
Mitä ”totuudenjälkeinen aika” tarkoittaa? Yhden katsauksen siihen luo Politiikka-lehden entisen päätoimittajan Paul-Erik Korvelan ja Politiikasta-verkkolehden päätoimittajan Johanna Vuorelman toimittama Puhun niin totta kuin osaan.
Sen keskeiseksi viestiksi nousee huomio, että myös puhe ”totuudenjälkeisestä ajasta” on totuudenjälkeistä. Valheen jäljet poliittisessa historiassa ovat pidemmät.
Uutta voi olla se, että luottamus perinteisiin instituutioihin, kuten mediaan, murenee. Vaarallisinta eivät ole itse valheet, vaan kyynisyys, jota niillä ruokitaan. Suurista ja pienistä valheista tulee yhteismitallisia.
Myös korostuneessa tarinallisuudessa on vaaransa. Kirjoittajat kannustavat journalisteja tunnistamaan ne kehykset, joissa faktat heille tarjoillaan. Voiko niistä rakentaa myös jonkin toisen kertomuksen?
Puhun niin totta kuin osaan sivuaa journalismia monissa kohdin, mutta tarkastelee totuudenjälkeisyyttä pääosin laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla. Sopiva oheisluettava on siksi Media & viestinnän 7. joulukuuta ilmestynyt erikoisnumero, jossa aiheeseen paneudutaan nimenomaan median kannalta.
Paul-Erik Korvela & Johanna Vuorelma (toim.): Puhun niin totta kuin osaan. Docendo 2017.
Jutun Journalistin 15/2017 printtiversiossa oli virhe, joka on korjattu tässä jutussa. Johanna Vuorelma on Politiikasta-verkkolehden päätoimittaja, ei Politiikka-lehden.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa