Ohjaaja Antti J. Jokinen kuvasi viime syksynä Nurmeksen Bomban alueella elokuvaa Kalevala: Kullervon tarina. Pääosia esittävät muun muassa Elias Salonen ja Eero Aho. Elokuva saa ensi-iltansa vuonna 2026.
Hanke sai viime kesänä Suomen elokuvasäätiöltä (SES) miljoona euroa tuotantotukea. Pääyhteistyökumppanina sillä on Pohjois-Karjalan Osuuskauppa.
Täysin kotimaisin voimin ja varoin Kullervon tarina ei kuitenkaan synny. Osa elokuvan teknisestä tiimistä on liettualaisia ja studiojakso kuvattiin Liettuassa.
Elokuvan tuottajan Marko Röhrin mukaan syynä on Liettuan maksama verokannustin. Se edellyttää tiettyjen palveluiden käyttämistä rahoitusta myöntäneestä maasta.
”Kullervo-elokuvassa rahoituksen vastineena käytetään osaa teknisestä ryhmästä, kalustoa ja studioinfraa”, Röhr kertoo.
Liettualainen työvoima hankittiin alihankintasopimuksilla. He olivat siis liettualaisen tuotantopalveluyhtiön palkkaamia, eivät työsuhteessa elokuvan tuotantoyhtiöön ReelMediaan. Röhr kertoo liettualaisten kuitenkin työskennelleen tuotannossa samoilla ehdoilla kuin suomalaisetkin.
Suomalaisia tuotantoyhtiöitä houkuttelevat esimerkiksi Latviaan ja Liettuaan maiden tarjoamat kannustimet, mutta myös pienemmät tuotantokustannukset. Latviassa ja Liettuassa elokuvatyöntekijät tekevät pidempiä työpäiviä kuin Suomessa, joten samalla päiväpalkalla saa kuvattua enemmän.
Myöskään Virossa ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, joka määrittäisi minimiehtoja muun muassa palkkaan, työaikoihin ja harjoittelijoiden käyttöön liittyen.
”Selvin ero Suomessa kuvattaviin tuotantoihin on kuvauspäivien pituus”, Joona Mielonen sanoo.
Mielonen työskentelee itse apulaisohjaajana. Hän tutki elokuvien julkista rahoitusta Aalto-yliopistossa tekemässään pro gradu -työssä.
Työnjako eri ammattinimikkeiden välillä vaihtelee jonkin verran maittain.
”Joka maassa on omanlaisensa käytännöt ja eri tapoja tehdä”, Mielonen sanoo.
Esimerkiksi Liettuassa 12 tunnin kuvauspäivä on Mielosen mukaan tavallinen. Työaika alkaa ”call timesta”, jolloin kuvausryhmän on jo oltava kuvauspaikalla valmiina aloittamaan työt ja sisältää tunnin lounastauon. Ylitöistä maksetaan vasta näiden 12 tunnin jälkeen.
Pitkät kuvauspäivät ovat tuottajalle lyhyitä edullisempia myös siksi, että kalustosta maksetaan päivävuokraa.
Suomalaisia pitkiä elokuvia Latviassa ja Liettuassa kuvanneen Pietari Peltolan kokemusten mukaan ulkomailla työskentely on vaativampaa niin matkustamisen, etänä tehtävän suunnittelutyön kuin vieraalla kielellä kommunikoinnin vuoksi.
Hän löytää Liettuassa kuvaamiselle muitakin syitä kuin rahan. Esimerkiksi Yön lapsi -elokuvan tekijät tarvitsivat studion, johon voitiin rakentaa useita Kari Kankaanpään suunnittelemia lavasteita samaan aikaan.
”En usko, että Liettuan valtavaa studiota vastaavaa tilaa olisi löydetty Suomesta”, Peltola sanoo.
Keskeinen merkitys on kuitenkin valtioiden toimilla. Viron, Latvian ja Liettuan maksamat tuotantokannustimet houkuttelevat yhtiöitä. Siksi myös muut pohjoismaiset ja keskieurooppalaiset elokuvantekijät kuvaavat siellä.
Suomikin pyrkii houkuttelemaan ulkomaisia tuotantoja kannustimilla. Business Finland on maksanut tuotantoyhtiöille 25 prosentin maksuhyvitystä Suomessa toteutetun av-tuotannon kuluista. Tarkoitus on houkutella Suomeen ulkomaisia suuren budjetin tuotantoja.
Virossa ja Liettuassa tuotantokannustin on kuitenkin 30 prosenttia, Latviassa jopa 40 prosenttia.
Long Playn huhtikuussa julkaisemassa jutussa viisi elokuvatuottajaa kertoi pitävänsä Viron kannustinjärjestelmää suomalaiseen verrattuna joustavana ja tehokkaana. Samaan aikaan he sanoivat, että kuvaisivat Suomessa mieluummin enemmänkin, jos se vain olisi taloudellisesti kannattavaa.
Ulkomailla kuvattavien suomalaisten tuotantojen osuus vaihtelee vuosittain, mutta esimerkiksi tuotantoyhtiöitä edustavan APFI:n mukaan niiden osuus todennäköisesti kasvaa. Kotimaisen rahoituksen vähentyessä kansainvälisen rahoituksen ja muiden maiden tarjoamien parempien tuotantokannustimien merkitys lisääntyy.
Suomen elokuvasäätiön tilastojen mukaan vuosina 2020–2024 sen tukea saaneista kotimaisista pitkistä elokuvista noin 17 prosenttia kuvattiin ainakin osittain Baltiassa. Kaikista kuvauspäivistä melkein kaksitoista prosenttia toteutui siellä. Yhteensä ulkomailla kuvattu osuus on 21,4 prosenttia pitkistä fiktioista.
SES on tärkein kotimainen elokuvatuotantojen rahoittaja, jonka tehtävä on tukea kotimaista elokuvaa ja varmistaa sen elinvoimaisuus.
Suomen elokuva- ja mediatyöntekijöiden SET ry:n puheenjohtajabna pitkään toimineen Matleena Kuuselan mielestä kotimaisen elokuvan tuet ohjautuvat liikaa muualle kuin kotimaiseen työhön.
”Tukien tarkoitus on hyödyttää suomalaista yhteiskuntaa myös työllistämällä Suomessa”, Kuusela sanoo.
Kotimaisen elokuva- ja tv-alan työllisyystilanne on historiallisen heikko. SET ry toivoisi, että SES suosisi päätöksissään tuotantoja, jotka työllistävät kotimaisia tekijöitä.
Esimerkiksi viime kesänä SES:n isoimmat tukipotit menivät silti tuotannoille, joita kuvataan ulkomailla, lähinnä Baltian maissa ja Saksassa.
Joona Mielonen muistuttaa, että elokuva- ja tv-alalla podetaan ennen näkemätöntä työttömyyttä. Samalla tuotantoja tehdään ulkomailla, vaikka tarina sijoittuisi Suomeen.
”Esimerkiksi Tanskassa elokuvasäätiö, Danske Filminstitut, velvoittaa käyttämään 100 prosenttia myönnetystä tukisummasta Tanskassa.”
Tuotantoyhtiöitä edustavan APFI ry:n toiminnanjohtajan Laura Kuulasmaan mukaan draamasarjoista 80–90 prosenttia kuvataan edelleen Suomessa. Elokuvien kohdalla osuus on Kuulasmaan arvion mukaan samaa tasoa.
Pari vuotta sitten ala eli draamabuumia. Viroon, Latviaan ja Liettuaan syntyi isojen amerikkalaisten hankkeiden ansiota kovatasoista osaamista, Kuulasmaa kertoo. Silloin Suomesta lähdettiin maailmalle myös työvoimapulan takia.
Nyt kaupalliset tv-kanavat ja suoratoistopalvelut ovat kuitenkin vaikeuksissa myös kansainvälisesti.
”Sama ahdinko, jota on koettu kotimaan markkinassa, on myös ihan globaali ilmiö av-alalla, tilausvolyymit ovat laskeneet kaikkialla”, Kuulasmaa sanoo.
Kuulasmaa uskoo, että ulkomailla kuvaaminen lisääntyy. Yhtenä syynä on hänen mukaansa Suomen tukipolitiikka.
Hallitus aikoi ensin syksyllä 2023 poistaa av-tuotantokannustimen, mutta perui sitten päätöksensä. Päätös jatkosta tuli niin myöhään, että useat Suomea harkinneet tuotannot siirsivät kuvaukset toisiin maihin.
Syyskuussa 2024 Business Finland kiristi av-tuotantokannustimen ehtoja.
Tärkeintä Kuulasmaa mukaan olisi, että av-tuotantokannustin vakiinnutettaisiin budjettiin ja siihen varattaisiin kylliksi rahaa. Se loisi ennakoitavuutta ja uskottavuutta kansainvälisten kumppaneiden silmissä.
Uusimmassa lehdessä
- Kilpajuoksua, pettymyksiä ja pohdintaa oman uran suunnasta. Journalistiopiskelijat Hanna Eskelinen, Iida Niskanen ja Sofia Tuovinen pitivät päiväkirjaa kesätöiden hakemisesta.
- Liiton jäsen pitää huolta kollegoista, ammatista ja koko alasta
- Barona maksoi Iltalehden yötoimittajille vuosien ajan liian vähän
- Tidskriftsombud: Finlandssvenska tidskrifter måste samarbeta mer för att klara sig