Kansan Uutisten päätoimittaja Jussi Virkkunen kritisoi Suuri journalistipalkinto -kisan palkintojenjakoa moniäänisyyden puutteesta Journalistissa 1. maaliskuuta. Virkkusen mukaan etenkin Vuoden journalisti- ja Vuoden juttu -kategorioissa dominoivat pääkaupunkiseudun isot tiedotusvälineet.
”Suuri journalistipalkinto -nimellä kulkeva tunnustus olisi parempi nimetä Yle/Sanoma-palkinnoksi. Viime vuosina moniäänisyys on palkintokategorioissa ollut pahasti kateissa. Vuoden toimittaja on valittu kymmenen viime vuoden aikana muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Helsingin Sanomista tai Yleltä. Säännön vahvistavat poikkeuksetkin ovat tulleet pääkaupunkiseudun tiedotusvälineistä”, Virkkunen kirjoitti.
Suuri journalistipalkinto -tunnustusten jakamisesta päättää media-alan vaikuttajista koostuva lautakunta, jonka puheenjohtaja on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan toimituspäällikkö Minna Asikainen.
Journalisti kysyi Asikaiselta, miten palkintoehdokkaat valitaan ja mistä pääkaupunkiseudun isojen tiedotusvälineiden painottuminen johtuu. Asikainen vastasi kysymyksiin sähköpostitse.
Minna Asikainen, Vuoden journalistiksi on kolmatta vuotta peräkkäin ehdolla toimittaja Helsingin Sanomista, Yleltä ja jommastakummasta iltapäivälehdestä. Miksi?
”Ehdokkaita ei valita välineittäin vaan ehdotusten perusteella. Ehdotuksia palkittavista voi tehdä kuka vain. Tänä vuonna ehdotuksissa korostui selvästi Venäjän tuntemus. Venäjän-kirjeenvaihtajia tai Venäjään erikoistuneita toimittajia on suurimmilla tiedotusvälineillä”, Asikainen sanoo.
Asikaisen mukaan suurimmissa toimituksissa on eniten työntekijöitä ja siksi yleensä myös laajin journalistisen osaamisen kirjo. Isot välineet myös tavoittavat eniten yleisöä. Siksi ne painottuvat palkintoehdokkaissa.
Millaisin perustein palkintoraati valitsee ehdokkaat palkintokategorioihin ja palkinnon voittajat?
”Ehdotuksia käydään läpi julkisten kriteerien avulla. Tänä vuonna ehdotuksia tuli yli 2 500, ja kaikki on käyty läpi. Hyvä tapa erottua ovat huolelliset perustelut. Uuden merkittävän tiedon ja uusien yllättävien näkökulmien esiin kaivaminen kannattaa aina. Jos juttu tai journalisti onnistuu herättämään yhteiskunnallista keskustelua ja jättämään yleisöön jäljen, menestymisen mahdollisuudet ovat hyvät.”
Asikainen ei tee päätöksiä oman työnantajansa Ylen palkintoehdokkaista. Niitä koskeviin kysymyksiin vastasi siksi palkintolautakunnan jäsen, Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen.
Jouni Kemppainen, vuoden jutuksi 2023 ehdolla olevista kolmesta jutusta kaksi tulee Yleltä. Mistä tämä johtuu?
”Isoilla tiedotusvälineillä, kuten Ylellä, on paremmat resurssit tehdä journalismia kuin pienemmillä. Yle tekee paljon juttuja. Määrä tuottaa myös laatua. Kun on paljon erittäin hyviä tekijöitä, menestys ei ole kauhean kummallista”, Kemppainen sanoo.
”Ja toisin päin: jos Ylessä tehdään erittäin hyvää journalismia, se pitää ottaa kilpailussa huomioon, ja sitä pitää menestyäkseen muidenkin tehdä.”
Myös Vuoden alueellinen juttu -kategoriassa on ehdokas Yleltä. Mistä tämä johtuu?
”Ylen alueelliset toimitukset ovat iso tekijä, niissä työskentelee satoja työntekijöitä. Totta kai se vaikuttaa, että myös niissä on paljon hyviä toimittajia.”
Eikö Vuoden alueellinen juttu -kategoriassa pitäisi nostaa esiin nimenomaan maakuntalehdissä ja muissa paikallisissa tiedotusvälineissä tehtävää työtä?
”Minusta olisi omituista, jos Ylen monta sataa paikallista journalismia tekevää työntekijää jätettäisiin ulos kategoriasta. Ja toisaalta maakuntalehti Lapin Kansa on esillä Vuoden juttu -kategoriassa.”
Kemppainen sanoo silti myös ymmärtävänsä Virkkusen ajatuksia ja olevansa Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajana samoista asioista huolissaan. Tilanne on kuitenkin hänestä ollut aiemmin huonompikin.
Kemppaisella on kolme ratkaisua siihen, miten palkittavien joukko voisi olla monipuolisempi.
”Tehdään hyviä juttuja, koska tarkoitus on palkita parhaat jutut. Ehdotetaan niitä kilpailun eri sarjoihin. Ja valitsijoiden on hyvä ottaa tulevinakin vuosina huomioon, että maailma, josta tehdään juttuja, on vähän erilainen pääkaupunkiseudulla kuin maaseudulla. Molemmat maailmat ovat yhtä arvokkaita. Hyvää journalismia voi tehdä molemmista.”
Vuoden journalistiksi 2023 ovat tänä vuonna ehdolla Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Heikki Heiskanen, Ilta-Sanomien toimittaja Arja Paananen ja Helsingin Sanomien toimittaja Vesa Sirén.
Vuoden jutuksi ovat ehdolla Ylen jutut Masentava sovellus ja Koulukone sekä Lapin Kansan juttusarja matkailualan kausityöntekijöiden kohtelusta Lapissa.
Vuoden alueelliseksi jutuksi ovat ehdolla jutut Svenska Yle Österbottenilta, Maaseudun Tulevaisuudelta ja Kalevalta.
Vuoden journalistin valintakriteereitä ovat erityisen merkityksellinen, vaikuttava ja kiinnostava journalismi, tinkimättömyys ja rohkeus uutisten jahtaamisessa sekä tyylillinen taidokkuus ja omaäänisyys. Nämä pätevät myös visuaaliseen journalismiin, ja journalisti voidaan palkita myös pitkästä ansiokkaasta urasta.
Vuoden jutulla tai juttusarjalla on ollut merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta tai se on saanut aikaan muutoksia yhteiskunnassa ja/tai se on elämyksellinen, tarinallinen ja taidokas.
Vuoden alueellisella jutulla on ollut merkittävä vaikutus alueelliselle tai paikalliselle yhteisölle esimerkiksi päätöksenteon, muun vallankäytön tai ihmisten aktivoinnin kautta.
Suuri journalistipalkinto -tunnustukset jaetaan keskiviikkona 6. maaliskuuta.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
