Pitkään odotetut tekijänoikeuslain uudistukset tulivat voimaan huhtikuun alussa. Euroopan komissio antoi ehdotuksen direktiiviksi keväällä 2016 ja Euroopan parlamentti hyväksyi sen keväällä 2019. Huhtikuun alussa direktiivin säännökset tulivat vihdoin osaksi Suomen lainsäädäntöä.
Onko tekijän asema nyt turvattu – onko maailma valmis? Ei ole. Nyt se työ vasta alkaa.
Media-alan sopimuksia pitää nyt muuttaa. Niihin pitää lisätä monta asiaa: tekijänoikeuksien luovuttamisesta pitää saada kohtuullinen korvaus, tekijälle pitää kertoa miten teosta käytetään, tekijän on voitava vaatia lisäkorvauksia ja tarvittaessa saada oikeudet takaisin itselleen. Alalle pitää luoda käytäntö siitä, miten tekijälle raportoidaan tämän teoksen käytöstä ja siitä saaduista tuloista.
Parasta olisi, jos Journalistiliitto voisi sopia freelancereiden palkkioista ja käytännöistä työn- ja toimeksiantajien kanssa. Tämä tasapainottaisi parhaiten esimerkiksi tekijän saamien tietojen tasoa ja tietojen antamisesta kustantajalle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.
Suomessa kustantajia edustava Medialiitto ja myös kilpailuviranomainen ovat olleet aiemmin sitä mieltä, että EU:n kilpailuoikeussäännökset kieltävät freelancereitä neuvottelemasta työn ehdoista tai palkkioiden vähimmäistasosta. Onneksi Euroopan komissio linjasi viime syksynä, että myös itsensätyöllistäjät saavat sopia työehdoistaan ja palkkioistaan kollektiivisesti toimeksiantajien kanssa. Kollektiivisesti voitaisiin siis sopia tekijänoikeuskorvauksen suuruuden lisäksi myös raportointikäytännöistä sekä siitä, missä ajassa ja olosuhteissa teoksen oikeudet pitää palauttaa tekijöille.
Komission linjausten myötä kilpailuviranomaisen tulkinta muuttui, mutta Medialiiton ei. Medialiitto kieltäytyi Journalistiliiton freelancereiden työehtoja koskevasta neuvottelukutsusta vedoten siihen, ettei ”Suomessa ole sellaisia yksinyrittäjiä, jotka täyttäisivät EU-oikeudellisen rinnakkain työskentelevän yksinyrittäjän kriteerit”.
Medialiiton tulkinta on yllättävä. Freelancetoimittajien tekijänoikeusehdot on komission linjauksessa nimenomaan mainittu esimerkkinä sallitusta kollektiivisesta sopimuksesta.
Direktiivissä oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhteiseen korvaukseen ja velvollisuus antaa tekijälle selvitys teoksen käytöstä ja siitä saaduista tuloista ovat sidotut ”yksinomaisen oikeuden” luovutukseen. Siis siihen meille kaikille tuttuun tilanteeseen, jossa luovutetaan kaikki tekijänoikeudet eikä omia oikeuksia jää.
Jos kollektiiviset sopimusneuvottelut koetaan hankaliksi ja tuloista ja teosten käytöstä raportointi rasittavaksi, on olemassa yksinkertainen keino väistää asia. Aletaan taas käydä kauppaa kertajulkaisuoikeudella.
Tai sitten kääritään hihat ja aletaan neuvotella – yhdessä.
Lue lisää aiheesta: Tekijänoikeuslaki uudistui – mikä muuttuu ja mitä pitää tehdä (Journalisti 4/2023)
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti