”Uudenlainen harjoittelujärjestelmä helpottaa monen tiedekunnassa opiskelevan suurta huolta: harjoittelupaikkaa on ollut lähes mahdoton saada.”
Näin kertoo Sanomalehtimies 9/1987. Tampereen yliopisto toimi tuolloin ensimmäistä kertaa ”työnvälittäjän” roolissa ja neuvotteli harjoittelupaikoista alan työnantajien kanssa. Lehtitaloja houkuteltiin mukaan opiskelijoiden ohjauksesta maksettavalla 4 000 markan korvauksella.
”Opiskelijat aloittavat harjoittelun toukokuun alussa ja opiskelevat kuukauden ajan lehdentekoa. Kesä-, heinä- ja elokuun he työskentelevät lehdissä kesätoimittajina.”
Uusi kesätoimittajahausta eriytetty harjoittelujärjestelmä auttoi opiskelijoita saamaan jalan oven väliin, mutta herätti myös epäilystä toimituksissa.
”Yliopiston ’työnvälittäjän’ roolia ei ole katsottu suopeasti, koska moni talo haluaa valita itse kesätoimittajansa – nythän talot sitoutuvat palkkaamaan harjoitteluun tulleet myös kesäksi.”
Toisaalta työnantajissa herätti huolta se, miten opiskelijat pärjäisivät taloudellisesti harjoittelun alussa ja kuinka eettistä olisi teettää töitä palkattomana aikana.
”Koska toukokuulta ei tarvitse maksaa palkkaa, arveluttaa tietenkin myös töiden teettäminen.”
