Sattuu ja tapahtuu

Ammattitautina enterorokko

Maaliskuussa 2016 Helsingin Sanomat lanseerasi Lasten uutiset -konseptin lehdessä ja omana uutislähetyksenään. Olin silloin Lasten uutisten ainoa toimittaja.

Työ oli ihanaa. Sain päivittäin jututtaa innokkaita alakoululaisia monipuolisista aiheista. Joka viikko hämmästelin sitä, miten älykäs sukupolvi Suomen kouluissa kasvaa.

Koululaisista tuli nopeasti Lasten uutisten faneja, jotka halusivat haastattelujen yhteydessä ottaa yhteiskuvia tai jopa halata. Aikana ennen pandemiaa se tuntui varsin luontevalta.

Olin usein pienessä flunssassa, mutta en osannut pitää sitä mitenkään erikoisena. Eräänä päivänä istuin toimituksessa ihmettelemässä, miksi päänahkani kutiaa niin paljon. Samalla tunsin, kuinka jakauksessani vilistää jotain. Alkoi viikon kestänyt kampaus- ja pakastusrumba täitä vastaan.

Ehkä puoli vuotta myöhemmin minulle nousi elämäni korkein kuume. Vuorokauden jälkeen jalkapohjani ja kämmeneni alkoivat poltella rajusti. Niihin ilmestyi kipeitä rakkuloita, enkä pystynyt kävelemään useampaan päivään. Lopulta jalkojen iho alkoi kuoriutua ja osa kynsistäkin irtosi. Lääkäri osasi kertoa, että kyseessä on enterorokko.

Olin onnistunut elämään koko lapsuuteni ilman kohtaamisia täiden kanssa. Enterorokosta en ollut koskaan kuullutkaan. Jos olisin jatkanut töitä aikuisten uutisten parissa, olisin varmaankin säästynyt monelta kouluissa leviävältä taudilta – mutta samalla hyppy lasten maailmaan toi 24-vuotiaan toimittajanalun elämään ihan uudenlaista intoa. Lisäksi vastustuskykyni on kasvanut kovasti näiden seitsemän vuoden aikana.

Mitä sinulle on sattunut ja tapahtunut? Lähetä tarinasi osoitteeseen journalisti(a)journalistiliitto.fi

Lue lisää aiheista: