Liitto

”En kestä, taas se median murros!”

Näin nuori toimittaja parahti takanani vierustoverilleen media-alan opiskelijoille suunnatun seminaarin yleisössä. Seminaaripuhuja ei kommenttia kuullut, vaan jatkoi esitelmöintiään sanomalehtimiessukupolven kollektiivisesta traumasta, kun koko yhteiskunnan läpileikkaava digitalisaatio muutti paitsi median ansaintalogiikan myös sen tekotavat.

Tällä viikolla ensimmäisen oman alan kesätyönsä aloittaa joukko nuoria journalisteja, viestijöitä ja mediantekijöitä, jotka ovat eläneet koko elämänsä digitalisaation ja internetin aikakaudella. He ovat kasvaneet supertietokone, elokuvakamera ja äänentallennin taskussa, pääsy valtavien tietolähteiden äärelle vain muutaman hipaisun päässä.

Tuleville media-alan ammattilaisille media on alati muuttuvaa, moniäänistä ja monialustaista. Yhä harvempi alan opiskelija mieltää tulevan ammatti-identiteettinsä tai urapolkunsa muodostuvan vain esimerkiksi tekstimuotoisen journalismin ympärille. Opinnoissa välineiden ja alustojen moninaisuus on mukana alusta asti, ja meille opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus kehittää valmiuksiamme monenlaiseen mediatyöhön.

Vaikka ala on vuosien saatossa muuttunut merkittävästi, narratiivi vanhan ja uuden vastakkainasettelusta väsyttää. Seuraavaa sukupolvea ei houkutella ammatillisen yhteisön ja edunvalvonnan pariin muistelemalla vanhoja hyviä aikoja, jolloin joukkotiedotusvälineet joukkotiedottivat, jokainen hoiti oman tonttinsa ja työtehtävät pysyivät ennalta arvattavissa vuodesta toiseen.


Journalistiliittokin muuttuu ja monipuolistuu käsi kädessä median kanssa. Yhteiskunnan medioituminen muuttaa ammattilaisuuden kriteerejä, kun vanhoja ammattinimikkeitä katoaa ja uusia muodostuu. Liitto tarkastelee tänä vuonna sääntöjään ja palveluitaan niin, että ne ottavat huomioon laajenevan jäsenkunnan toivottaessamme tervetulleiksi lisää jäseniä elokuva- ja mediatyöntekijöistä.

Media-ala on kattotermi, jonka alla me kaikki toimimme, ja toimittaja, bloggaaja sekä elokuvaleikkaaja kuuluvat samaan ammattiliittoon. Liitolta odotetaan perinteisen edunvalvonnan ja työehtosopimisen lisäksi laadukasta koulutusta ja ammatillisen yhteisön luomista. Journalistiliiton on nimestään huolimatta tuotava yhteen kaikki media-alan työntekijät ja tarjottava erityisesti alalle pyrkiville nuorille eväitä oman ammatillisen identiteetin rakentamiseen.

Tiktokkaava kesätoimittaja ja elokuva-arvioita sivutyönään laativa tuotantoharjoittelija ovat liiton tulevaisuuden oleellisinta ydintä, monipuolista moniosaajien ainesta. Tälle joukolle on löydyttävä ideologinen koti ja ammatillinen yhteisö yhden media-alaa kokoavan ammattiliiton alla. Ottakaa siis tuotannoissa ja toimituksissa avoimin mielin vastaan ”median murroksesta” jo liikaa kuulleet nuoret kesätyöntekijät, ja tehkää yhdistyksissä yhteistyötä yli väline- ja aluerajojen.