Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä, kysyvät Elina Yrjölä ja Annukka Oksanen.
Annukka: Kuule, yritysmaailma kohkaa ESG:stä.
Environment, Social, Governance eli ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hallinto. ”Vastuullisuus” ei ole enää mitään itu- ja lesesegmenttien puuhailua, vaan ihan täyttä valtavirtaa. Pitää olla ESG kunnossa, muuten sijoittajat hylkää.
Elina: Onko sulla jotain leseitä vastaan? Hei, mitä sun mielestä mediayhtiön vastuullisuus voisi olla?
A: Ainakin ennen se oli sitä, että ympäristöasiat olivat kunnossa, tyyliin ympäristöystävällinen paperintuotanto tai toimistotalon vähäenergisyys. Kerrottiin, että noudatamme lakeja tai eettisiä ohjeita. Aika vanhanaikaista ja kapeaa.
Vastuullisuushan on sitä, että yritys tsekkailee vaikutuksia ympäristöönsä eli yhteiskuntaan laajasti ja nimenomaan liiketoimintansa ytimen näkökulmasta. Se ei ole sitä, että vähennetäänpä tulostamista.
Rakastan muuten leseitä!
E: Median suurin vaikutus yhteiskuntaan tulee tietenkin sisällön kautta. Tämä on vaikea asia journalismin näkökulmasta. Ajatellaan, että journalismin ei pitäisi ajaa mitään agendaa vaan raportoida maailmasta. Mutta niin se vain on, että lehden paperilaadulla on paljon pienempi vaikutus ympäristöön kuin sillä, miten jutut vaikuttavat yleisön käyttäytymiseen.
Tähän kai viitataan kun sanotaan, että matkailusta kirjoitettaessa pitäisi ottaa aina huomioon ympäristövaikutukset. Tai että ei ole eettisesti kestävää julkaista pihvinpaisto-ohjetta, koska yleisö menee sitten kauppaan ostamaan pihviä ja paistelemaan sitä, vaikka lihantuotannossa on korkeat hiilidioksidipäästöt ja tarjolla olisi vähäpäästöisempiäkin proteiinivaihtoehtoja.
A: Eiväthän sijoittajatkaan enää katso pelkkää voittokerrointa tai tulosta viivan alla, se on ihan mennyttä. Nykyanalyyseissa kiinnitetään paljon aiempaa enemmän huomiota siihen, miten se tulos on syntynyt. Jos se on syntynyt sikailemalla, sijoittaja ei sijoita, koska riski on liian suuri.
Kokonaisvaltaisimman vastuullisuuden mukaan ei riitä, että mainonta on läpinäkyvää tai että journalismi noudattaa eettisiä sääntöjä, kuten Journalistin ohjeita. Myös sisällön pitäisi pyrkiä kohti parempaa maailmaa. Liiketoiminnassakin pitää ajatella asioita kuten demokratia, faktojen merkitys ja journalismin sisällön vaikutus maailmaan ylipäätään. Miten median toiminta on vaikuttanut esimerkiksi koronakriisin hoitoon? Millaisia paineita median tapa valita ja korostaa näkökulmia on tuottanut tietynlaiseen toimintaan tietyllä hetkellä?
E: Niin. Onko nyt sellainen aika, että median pitäisi luopua näennäisestä objektiivisuudesta ja tunnustaa rohkeasti väriä? Tyyliin edistämme länsimaista ihmisoikeuskäsitystä, emme hyväksy fasismia ja muuta.
Mutta missä määrin se olisi mahdollista vaikkapa Ylelle, se on toinen juttu. Voiko julkisen palvelun yhtiö valita, mitä arvoja se edistää, ja hylätä sellaiset arvot, joita kuitenkin iso kansanosa kannattaa? Hiton vaikea kysymys. Vastuullisuusnäkökulmasta pitäisi ottaa kantaa, mutta onko kuitenkaan kestävä linja työntää jotkut marginaaliin?
A: Joka tapauksessa yrityksillä pitää olla purpose eli toiminnalla jokin muu tarkoitus kuin rahan tahkoaminen. Raha sitten seuraa purposea, näinhän nyt ajatellaan. Vastuullisuuden pitäisi olla ihan liiketoiminnan ytimessä. Ja median liiketoiminnan ydin on sisältö.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena