Liitto

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Miksi media-alalla on niin vaikeaa puhua avoimesti palkoista? Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole? Onko palkka-avoimuus oikeasti radikaali ajatus?

Lehdistön luottamusmiehet ja työnantajat neuvottelevat parhaillaan siitä, miten työehtosopimuksen mukaiset paikalliset palkankorotuserät jaetaan. Palkat ja palkankorotukset ovat Journalistiliiton neuvottelemien työehtosopimusten olennaista sisältöä.

Palkka koostuu yleensä peruspalkasta ja henkilökohtaisesta, pätevyyteen tai osaamiseen liittyvästä palkanosasta. Työnantajat toivovat, että työntekijän toimintaa voidaan ohjata haluttuun suuntaan palkitsemalla. Jos työnantaja haluaa, että työntekijät opettelevat sekä kirjoittamaan että kuvaamaan, se jakaa paikallisen erän palkintona monitaitoisuudesta.

 

Toiminnan suuntaaminen palkalla voi toimia, jos työntekijä tietää, mitä hänen pitää tehdä saadakseen palkankorotuksen. Taloustieteessä puhutaan ihmisestä, joka toimii toivotulla tavalla, jos saa siten lisää rahaa. Psykologinen motivaatioteoria sen sijaan luottaa ihmisen hyvyyteen ja sisäisen motivaation merkitykseen. Palkitsemisen pitäisi tukea sisäistä motivaatiota. Epäoikeudenmukaisiksi koetut palkkiot voivat jopa vähentää sitoutumista työyhteisöön.

Avoimuus lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta, luottamusta ja sisäistä motivaatiota. Sisäinen motivaatio on puolestaan kehittymisen ja luovuuden edellytys. Yritystoiminnan näkökulmasta sisäisen motivaation ruokkiminen voi olla merkittävä kilpailuetu.

Suomalaisessa ohjelmistoyritys Vincitissä on kokeiltu palkkojen avoimuutta. Siellä lähes kaikkien palkat ovat kaikkien tiedossa. Vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä toimii ja vahvistaa palkitsemisen vaikuttavuutta.

 

Myös kollektiivisia palkkaneuvotteluita helpottaisi, jos työnantaja ja työntekijät voisivat käsitellä palkkoja avoimesti. Tällä hetkellä neuvotteluasetelma ei aina ole tasapuolinen: työnantajalla on käytettävissään kaikki tarpeelliset taustatiedot, mutta työntekijöiden edustaja saa tyytyä epämääräisiin keskiarvoihin. Kun pohjatiedot ovat puutteelliset, neuvottelutavoitteiden määrittely on vaikeaa. Varjonyrkkeily ei myöskään toimi neuvottelumenetelmänä kovin hyvin. Tämä ei ole kummankaan osapuolen etu.

Onneksi osa yrityksistä on ymmärtänyt aidon yhteistoiminnan merkityksen. Niissä osapuolet pystyvät neuvottelemaan ja sopimaan avoimesti myös palkankorotuksista.

 

Tulevaisuutta ei voi rakentaa käpertymällä piiloon ja kuvittelemalla, että vaikeat asiat katoavat, jos niistä ei puhuta. Ihmisten ja yritysten johtamisessa sellainen ei ainakaan toimi. Media-alan yritykset voisivat olla myös palkka-avoimuusasiassa kehityksen kärkijoukoissa.
 

Lehdistön työehtosopimus on voimassa 1.12.2017 – 31.1.2020.