On parempi puhua rautateiden kannattavuudesta kuin rentabiliteetista, kirjoittaa Matti Sadeniemi Sanomalehtimiehen vuoden 1963 ensinumerossa. Artikkelissaan hän käsittelee vierasperäisten sanojen käyttöä ja suosittelee kollegoitaan valitsemaan suomalaisperäisen sanan kansainvälisen sijaan. Designerin sijaan olisi puhuttava suunnittelijasta ja removerin sijaan kynsilakanpoistoaineesta.
Radio saa Sadeniemeltä armon – se on yhtä hyvä sana kuin sätiö. Toimittajan tulisi kuitenkin välttää sanoja, joissa on vierasperäisiä äänteitä kuten b, g ja f, sekä sanoja, joiden alussa on useampi kuin yksi konsonantti. Sellaiset eivät kuulu suomen kieleen, ja siksi onkin parempi puhua sotataidosta kuin strategiasta.
”Oli hyvä, että telefonista tuli puhelin, ja on hankalaa, että traktorilla ei ole paremmin kieleen luontuvaa nimeä”, Sadeniemi kirjoittaa.
Samassa lehdessä on muutakin kieliasiaa. Pakasteyhdistys on yhdessä Suomen Kylmäteknillis-taloudellisen yhdistyksen kanssa laatinut toimittajien avuksi pakastealan sanaston, jonka voi tilata yhdistyksen toimistosta. Vihkosessa selitetään, mitä ovat esimerkiksi pakastepöytä, pakastekaappi ja pakastesäiliö, ja miksi sanat pakkanen ja syväjäädytys on hylättävä.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
