Helsingin Sanomien työntekijöitä vastaan nostettu oikeusjuttu on edennyt loppusuoralle. Tällä viikolla asiassa nähtiin vielä erikoinen käänne.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe päätti alun perin syyttää kolmea Helsingin Sanomien työntekijää, mutta ei tuolloista päätoimittajaa ja toimituspäällikköä.
Tiistaina 13. joulukuuta ilmeni, että entistä vastaavaa päätoimittajaa Kaius Niemeä on kuulusteltu uudestaan, ja että apulaisvaltakunnansyyttäjä harkitsi, syyttäisikö sittenkin Niemeä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Uusiin kuulusteluihin vaikutti Rappen mukaan Iltalehden artikkeli.
Perjantaina 16. joulukuuta tilanne muuttui jälleen, kun Rappe päätti, että alkuperäinen syyttämättäjättämispäätös pysyy voimassa ja Niemi ei saa syytettä.
Asianajaja ja Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentti Markku Fredman kritisoi kovin sanoin apulaisvaltakunnansyyttäjän toimintaa.
”Yhteiskunnan kannalta ei ole mitään järkeä sellaisessa toiminnassa, että syytteitä nostetaan samasta asiasta tipoittain”, hän sanoo.
Jos Kaius Niemeä vastaan olisi nostettu uuden kuulustelun jälkeen syyte, se olisi Fredmanin mukaan voinut johtaa siihen, että oikeudenkäynti joudutaan aloittamaan alusta.
”Kaikki näyttö, joka on esitetty aiemmin, jouduttaisiin esittämään uudestaan niin, että uusi syytetty on mukana.”
Fredman huomauttaa, että syyttäjän on pakko nostaa syyte, jos henkilö on todennäköisesti syyllistynyt rikokseen.
”Ei meillä voi olla järjestelmää, jossa apulaisvaltakunnansyyttäjä päättää mielensä mukaan, ketä hän syyttää ja ketä ei.”
Rappen syyttämättäjättämispäätöksen voisi Fredmanin mukaan saattaa silti laillisuusvalvonnan alaiseksi tekemällä siitä kantelun.
”Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös on kritiikille altis”, Fredman sanoi marraskuussa, kun Journalisti haastatteli lakiasiantuntijoita ensimmäisen kerran.
”Se on ratkaisu, joka voi hyvinkin olla virheellinen.”
Sopiva laillisuusvalvoja on hänen mukaansa oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.
”Päätös ei siitä muutu, mutta virheellisestä menettelystä voidaan antaa huomautus tai jopa nostaa syyte virkarikoksesta.”
Myös Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari kritisoi syyttäjän ja poliisin toimintaa jutussa.
”Aivan käsittämätöntä toimintaa syyttäjältä ja poliisilta jutussa, joka on merkittävä linjanveto ja jota on muutoin tutkittu kauan ja vaaditaan mediajutuksi poikkeuksellisen ankaraa rangaistusta”, hän twiittasi syyskuussa.
Korpisaaren mukaan uuden syytteen nostaminen kesken oikeusprosessin olisi ollut kohtuutonta, koska oikeutta oli käyty jo kuukausia.
”Olisi toivottavaa, että esitutkinnat tehtäisiin kerralla perusteellisesti. Minua hämmentää, että päätoimittajan osuutta tapahtumasarjassa ei ole yritetty selvittää enempää, vaikka asiaa on tutkittu neljä ja puoli vuotta. Toimitusprosessista löytyi näin helposti lisää näyttöä, kun puolustus nimesi todistajan”, Korpisaari sanoo.
Apulaisvaltakunnasyyttäjä Rappe alkoi harkita Niemen syyttämistä uudelleen sen jälkeen, kun poliisi kuulusteli Niemeä uudelleen marraskuussa. Niemi oli tällöin kertonut, että toimituksen johto teki julkaisupäätöksen artikkelista, ja että hän tuli tietoiseksi artikkelista viimeistään julkaisua edeltävänä päivänä.
”Nyt täytyy arvioida, onko tullut sellaista uutta tietoa, jolloin pitää harkita päätöksen kumoamista”, Rappe kommentoi Ilta-Sanomien haastattelussa.
Samat tiedot eivät kuitenkaan vaikuttaneet Rappen arvioon aikaisemmin. Helsingin Sanomien entinen toimituspäällikkö, nykyään Hufvustadsbladetin päätoimittajana työskentelevä Erja Yläjärvi kertoi jo syyskuussa, että Niemi tiesi Viestikoekeskus-artikkelista ennen sen julkaisua. Tuolloin Rappe kommentoi, ettei hän näe syytä arvioida uudelleen päätoimittajan syyttämättä jättämistä.
Markku Fredmanin mielestä Rappen aiemmat väitteet siitä, että Niemen osallisuudesta ei olisi ollut näyttöä, olivat alun perinkin erikoisia. Fredman viittaa lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolaisen Twitterissä esittämään huomioon.
”Väittäisin että vastaava päätoimittaja tietää tai hänen ainakin tulisi tietää, mitä merkittäviä juttuja lehdessä on julkaistu tai tarkoitus julkaista. Kyseessä on notorinen eli yleisesti tunnettu tosiseikka, josta ei tarvitse rikosjutussakaan esittää näyttöä”, Virolainen kirjoitti.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe pitää dosentti Markku Fredmanin kritiikkiä aiheettomana.
”Niemen osalta oli syyteharkintavaiheessa täysin selvää, että käsillä ei ollut näyttöä, joka olisi osoittanut hänen olleen osallisena salaisten tietojen julkistamisessa Helsingin Sanomien artikkelin kautta”, Rappe sanoo.
”Niemi kertoi nyt lisäkuulustelussa, että hän oli saanut juttuprojektista tiedon etukäteen, mikä oli merkittävä uusi tieto. Nytkään ei kuitenkaan saatu selvitystä siitä, että hän olisi etukäteen päässyt perille siitä, mitä tietoja oltiin julkistamassa. Hän on kiistänyt sen, että hänellä olisi ollut yksityiskohtaista tietoa.”
Kuulustelupöytäkirjasta käy ilmi, että Niemi ei kiistä hänellä olleen yksityiskohtaista tietoa jutusta. Sen sijaan hän jättää vastaamatta todeten, että julkaisupäätös on ollut yksinomaan toimituksen johdon. Niemen mukaan syyttäjä on ilmoittanut, ettei Hesarin johdon tekemisten tarkempi avaaminen auttaisi nyt syytteessä olevaa kolmikkoa mitenkään, ja että hän ei tästä syystä avaa asiaa enempää.
Rappen mukaan Niemen lisäkuulusteluun määräämiseen vaikuttivat muun muassa julkisuus sekä Niemen lisääntynyt avoimuus.
”Jossain vaiheessa vastaajien puolelta ilmoitettiin, että Niemeä aiottiin kuulla oikeudenkäynnissä sillä tarkoituksella, että hän olisi kertonut toimituksellisesta menettelystä. Silloin tuli tietoon, että Niemi on halukas tästä asiasta jotain kertomaan”, Rappe sanoo.
”Samanaikaisesti eräässä nimeltä mainitsemattomassa iltapäivälehdessä arvosteltiin aika rankasti Kaius Niemeä ja Antero Mukkaa niin, että lukija sai käsityksen, että tässä olisivat kyseessä rikoksen päätekijät. Siinä syntyi minusta epäoikeudenmukainen tilanne. Tässä tilanteessa määräsin kuulemaan Kaius Niemen uudestaan, jotta hän sai kertoa, mitä halusi sanoa.”
Kysyttäessä Rappe vahvistaa, että kyse oli marraskuun alussa julkaistusta toimittaja Jarno Liskin kommenttikirjoituksesta.
Jarno Liski kuitenkin kertoi myöhemmin saaneensa tiedon Niemen tulevasta kuulustelusta jo lokakuussa.
Rappe perustelee syyttämättäjättämispäätöksen uudelleenarviointia ja ”tipoittain etenemistä” sillä, että valmisteluvaiheessa ei ollut saatu koko kuvaa tapahtuneesta. Hän pitää poikkeuksellisena sitä, että Kaius Niemi ei vastannut esitutkintavaiheessa kysymyksiin ja vertaa tapahtunutta liivijengiläisten toimintatapoihin.
”Kun kesken prosessin on tullut uutta tietoa, syytettä on jouduttu täsmentämään ja siihen on jouduttu tekemään muutoksia”, hän sanoo.
”Olisi ollut hirveän hyvä, että Niemi olisi kertonut esitutkinnassa nämä kaikki asiat, niin asia olisi hänen osaltaan ollut klaari jo pitkän aikaa sitten.”
Rappen mukaan toimituspäällikkönä työskennelleeltä Erja Yläjärveltä saatu tieto oli ”hyvin epämääräinen”. Silti Yläjärven todistajanlausunto vaikutti osaltaan siihen, että Niemeä kuulusteltiin uudestaan rikoksesta epäiltynä.
”Se oli tietysti yksi taustasyy siihen, että syyttäjäpuolella havaittiin, että tässä voisi olla uutta tietoa saatavissa”, Rappe sanoo.
Rappe vastaa Korpisaaren kritiikkiin puutteellisesta valmistelutyöstä esitutkintavaiheessa toteamalla, että esitutkintavaiheessa on kuultu heitä, joilla on katsottu olleen joko osuutta tapahtuneeseen tai tietoa asiasta.
”Jälkiviisaus on aina helppoa”, Rappe sanoo.
”Todistajia ei voi kuulla randomisti sillä perusteella, että sattuisitko tietämään tästä.”
”Esitutkinta ei voi mennä niin, että kymmenien henkilöiden porukka olisi perusteetta laitettu poliisin kuulusteltavaksi.”
Helsingin Sanomien toimittajia syytetään paitsi julkaistusta artikkelista, myös julkaisematta jääneistä jatkojutuista. Julkaisemattomissa jutuissa olisi syyttäjän mukaan turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä.
Professori Päivi Korpisaari pitää syytettä hyvin poikkeuksellisena. Hän ei muista muita tapauksia, joissa toimittajaa olisi Suomessa syytetty turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä. Tapauksesta puuttuu oikeuskäytäntö.
Keskiviikon loppulausunnossaan kahden syytetyn HS-journalistin asianajaja Kai Kotiranta painotti, että turvallisuussalaisuuden käsite on ylipäätään hämärä ja että oikeudenkäynnin aikana ei ole käynyt ilmi, mitä turvallisuussalaisuus tarkalleen ottaen tarkoittaa.
Päivi Korpisaari korostaa, ettei journalisteja syytetä salaisen materiaalin hallussapidosta vaan sen paljastusyrityksestä. Tällainen syyte edellyttäisi Korpisaaren mukaan käytännössä sitä, että toimittaja on kirjoittanut jutun julkaisuvalmiiksi.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Rappe on tulkinnut tilannetta väljemmin. Hän totesi STT:lle viime vuonna, että raja rikoksen rankaisemattoman valmistelun ja rangaistavan yrittämisen välillä on ”kuin veteen piirretty viiva”, jonka arviointi jää tuomioistuimen tehtäväksi. Valmistelun ja yrityksen rajan määritteleminen ei hänen mukaansa ole helppoa.
Haastehakemuksen mukaan HS:nartikkelit oli tehty “valmiiksi tai lähes valmiiksi”. Syytetyt kertoivat oikeuden kuulemisessa, että jutut eivät ole olleet julkaisuvalmiita. He luonnehtivat jatkojuttuja ”keskeneräisiksi” ja ”muistiinpanoiksi”, ja jatkojuttujen alustavaa julkaisuaikataulua ”epärealistiseksi”.
Kaius Niemen mukaan jatkojutut olivat luonnosmaisia, ja ne olivat toimittajilla ”täysin raakileina työstössä ilman minkäänlaista toimituksen johdon journalistista tarkastus- ja hyväksymisprosessia”. Viidestä jatkojutusta kolme julkaistiin myöhemmin uudelleeneditoituina.
Myös dosentti Markku Fredman kiinnittää huomion siihen, missä kulkee turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksen raja.
”Lain mukaan valmistelu ja yrittäminen ovat eri asioita. Valmistelu ei tämän rikoksen kohdalla ole rangaistavaa, vaan se muuttuu rangaistavaksi silloin, kun on varteenotettava riski siitä, että rikos toteutuu”, Fredman sanoo.
“Jotta teko olisi rikoksen yrityksen asteella, artikkelin pitäisi olla jo pois toimittajan käsistä. Jos ilmoitat, että julkaiset ensi viikolla lainvastaisen artikkelin, ja sitä ei vielä ole edes kirjoitettu, niin on paha sanoa, että kyseessä olisi edes valmistelun yritys.”
Lisäys 16.12. klo 16.36
Lisätty kuvaus Kaius Niemen kuulustelupöytäkirjan sisällöstä sekä huomautus siitä, että Niemen kuulustelu oli tiedossa jo ennen Liskin artikkelin julkaisua.