Juhani Karila kirjoitti ystävyydestä tarinan, jonka vain hän saattoi kertoa

”Epäröin kysyä Vesaa juttuun, koska hän ei ole julkisuuden ihminen vaan tavallinen kaiffari. Mietin yksityisyyden rajoja ja sitä, mitä suhteemme ruotimisesta seuraisi. Emme olleet koskaan puhuneet keskenämme tunne- ja ihmissuhdeasioista”, sanoo freelancetoimittaja Juhani Karila jutustaan Ystävän muotokuva, joka julkaistiin Imagessa maaliskuussa 2020.

Image pyysi keväällä 2020 Karilaa miettimään juttuideaa, jonka nimenomaan hän voisi toteuttaa. Karila oli aiemmin kirjoittanut lehteen itsestään ja isästään hirvimetsällä. Nyt hän muisti lapsuudenystävänsä Vesan, jonka kanssa oli kasvanut lappilaisessa kylässä.

Aikuisena Karilasta oli tullut helsinkiläinen punavihreä kasvissyöjä ja Vesa Martinista maahanmuuttokriittinen ähtäriläinen, joka metsästi taljajousella. He olivat edelleen ystäviä, mutta millaisia ja miksi?

Karilasta tuntui, että aihe nostaisi esiin monta muutakin teemaa. Image innostui ideasta.

”Vesa vastasi, että ’ihan sama, miksei’. Jutun rungoksi päätettiin vierailuni yön yli Ähtärissä. Ne toistuivat aina samanlaisina. Saunoimme ja pelasimme pelejä, kuten nuorena. Tällä kertaa molemmat kuitenkin tiesivät, että juttukin oli tehtävä. Kyselin Vesalta tarkennuksia hänen historiastaan ja varmistelin lapsuutemme muistoja. Seuraavana päivänä minulla oli jo kiire takaisin puolisoni ja vastasyntyneen vauvamme luo, mutta myöhästyin junasta.

Juttua kirjoittaessani en tuntenut tarvetta kaunistella, liioitella tai vääntää toiseksi mitään. Omien asioideni kertominen ei kiusannut, koska olin tehnyt sen jo hirvimetsäjutussa. Minääni jutun keskiössä kipuilin taas. Toisaalta tiesin, että tämän tarinan saatoin kirjoittaa vain minä ja koin, että käsittelytapa oli teemoille paras.

Kuten aina, editoin tekstiäni itse moneen kertaan, ja myös toimittajapuolisoni auttoi siinä. Toimitus ei enää myllännyt juttua. Juttu kertoo paitsi Vesasta ja minusta myös lapsuudesta, kavereiden vaikutuksesta, miehuudesta, yhteiskunnan jakautumisesta ja siitä, miten eri maailmankuvat voivat elää sovussa. Lukijapalautteessa moni kertoi omista lapsuudenystävistään.

Jutun lähettäminen Vesalle luettavaksi jännitti hirveästi, mutta hänen reaktionsa olivatkin hauskoja. Kirjoitin juttuun lopun niistä. Sittemmin emme ole juuri keskustelleet jutusta. Silti Vesa sai tietää ajatuksistani, ja minä opin lisää hänestä. Jutun saama huomio ei tuntunut juuri hetkauttavan Vesaa.”