Suomen Sanomalehtimiesyhdistys oli täyttämässä 40 vuotta, ja rahaa kaivattiin kipeästi.
”Sanomalehdentoimittajain jatkokoulutuksen tehostaminen on välttämätöntä”, Sanomalehtimies kirjoitti.
Opintorahaston pääoma oli kuitenkin ”ainoastaan pari miljoonaa markkaa”, nykyrahassa noin 48 000 euroa.
”Näin pienen pääoman tuotto on täysin riittämätön tarkoitukseen.”
Suunnitelma oli kerätä rahaa yrityksiltä.
”Sananvapauden Rahaston kartuttamiseksi on tarkoitus kääntyä johtavien yritysten puoleen ja kutsua heidät mukaan takomaan Sananvapauden Miekkaa, rautaista ritarimiekkaa, johon jokaisen kartuttajan nimi kaiverretaan.”
Rahaston kunniatoimikuntaan oli kutsuttu arvovaltainen joukko toimitusjohtajia, vuorineuvoksia ja pankinjohtajia.
Keräys oli menestys. Noin 80 yritystä ja yksityishenkilöä Stockmannista Saloraan ja Aaltosen kenkätehtaasta Jalokoivu Oy:hyn lahjoitti rahaa journalistien kouluttamiseen. Suomalaiset sanomalehdet taotuttivat miekan lisäksi Sananvapauden kilven. Molemmat roikkuvat nyt Journalistiliiton toimiston seinällä.
Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort