Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.
Haastattelujen tekoa poliisin valvonnassa pakolaisleirillä Jordaniassa. Käsky riisuutua lehdistötilaisuuden turvatarkastuksessa Israelissa.
Ylen Lähi-itään erikoistunut ulkomaantoimittaja Aishi Zidan, 32, on tänäkin vuonna joutunut tilanteisiin, joihin verrattuna työolot Suomessa tuntuvat idyllisiltä.
Painostuksesta selviytymisessä Zidania on auttanut toimittajan roolin kirkastaminen itselleen jo etukäteen. Pitkä kokemus alueen seurannasta tukee objektiivisuutta.
”Mitä enemmän asioista tietää, sitä enemmän niissä näkee sävyjä ja sitä monipuolisemmin ja tasapuolisemmin niistä voi kertoa. Toimittajan tehtävä on raportoida ja panna asiat kontekstiin.”
Zidan on raportoinut myös Gazan sodasta vuonna 2014 ja Irakin Mosulista Isisin kukistuessa siellä viime vuonna.
Journalistiliitto palkitsi joulukuussa Zidanin Sananvapauden miekalla ”vahvan ja monipuolisen tiedon välittämisestä kriisialueilta, joille hän on hankkiutunut sinnikkäästi ja epäröimättä”.
Kotimaassa Zidania huolettavat ulkomaantoimituksiin kohdistuneet säästöt, jotka huonontavat yleisön mahdollisuuksia saada tietoa.
Tietoa pitäisi saada samasta syystä, joka innoittaa ulkomaanjournalistia: merkityksellisten tapahtumien määrä ja kirjo on valtava.
Yhtenä päivänä uutisoidaan huippukokouksesta, seuraavana puhutaan jonkun keittiössä paikallisista äitiysvapaista tai haastatellaan kapinallistaistelijaa. Yksityiskohdista syntyy kehityskulkuja, jotka on tärkeää hahmottaa.
Toinen huolenaihe on toimittajiin kohdistuva viha, josta Zidanilla on omaakin kokemusta. Hänestä toimitusten pitäisi valmentaa väkeään vihan kohtaamiseen nykyistä enemmän. Myös puhetta journalismin puolesta tarvitaan enemmän.
”Lehdistönvapaus voi rapautua, myös Euroopassa. On hirveää, jos toimittajat alkavat vältellä joidenkin asioiden käsittelemistä pelon takia.”
Toisen kunniastipendin sai free-lancetoimittaja Jarno Liski, 34, joka on ”uutterasti ja rohkeasti kaivanut muun muassa pääministeri Juha Sipilän, verohallinnon sekä Nuorisosäätiön tekemisiä”.
Liski tunnetaan myös media-alaa kriittisesti käsittelevistä kirjoituksistaan, joissa hän on perannut MTV:n ulkoistamisia ja Ylegatea.
Vaikka toimittajan tutkiva katse ei miellytä kaikkia, hänen on pysyttävä lujana ja mietittävä Journalistin ohjeiden lupauksia, ei jutun seurauksia.
”En tiedä, onko kyse rohkeudesta vai siitä, ettei ole vakituista työsuhdetta menetettävänä, mutta en halua koko ajan optimoida riskejä ja miettiä, kuka jutusta suuttuu. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen.”
”On uskottavuuden kannalta ongelmallista, jos arvioimme mediavallan käyttöä eri standardein kuin poliittisen tai taloudellisen vallan käyttöä.”
Liskin mielestä journalisteilla on keskeinen rooli sananvapauden rajojen pitämisessä laveina.
Tehtävän hoitamista uhkaavat kiire, resurssipula ja mukavuudenhalu, joiden vuoksi on helppo lipsua tekemään ennemmin nopeita ja turvallisia kuin pitkää selvittämistä vaativia ja sananvapaustaisteluihin johtavia juttuja.
Kehuttu suomalainen sananvapaus on osaltaan myös sitä, ettemme ole menneet tarpeeksi lähelle sen esteitä.
”Itsetarkoitus ei ole se, ettei jutusta jouduta oikeuteen vaan se, että tiedot ovat oikein eikä tuomiota tule. Eikä sekään ole mahdoton tilanne, että oikeuslaitos ja journalisti ovat eri linjoilla siitä, mikä on sallittua sananvapauden käyttöä.”
Liski on myös asiakirjajulkisuuden puolestapuhuja.
”Sananvapaus ei tarkoita pelkästään sanomisen vapautta vaan myös oikeutta saada tietoja, joista voi jotain sanoa.”
Sananvapauden miekka
Sananvapauden miekka eli kunniastipendi on Journalistiliiton tunnustuspalkinto. Se myönnetään liiton jäsenelle, joka on toiminut journalistina erityisen ansiokkaasti ja esimerkillisesti.
Tunnustus jaetaan kahdelle liiton jäsenelle joka neljäs vuosi. Se on arvoltaan 5 000 euroa, ja palkittu saa myös sananvapauden miekkaa symboloivan kirjeveitsen.
Tällä vuosikymmenellä sen ovat saaneet myös Vesa Toijonen, Taneli Koponen, Sylvia Bjon ja Airi Leppänen.