Hamstraaja pelasti kirjoituskoneet

”Someron juttu on, että ihmiset keräilevät kaikkea outoa ja esittelevät niitä toisilleen. Minä olen ihan samanlainen”, sanoo Armas Töykkälä.

32-vuotiaan somerolaisen keräilyharrastus alkoi jo lapsena. Töykkälä on kerännyt kaikkea: rahoja, postimerkkejä, karttoja, lp-levyjä. Pienenä hän päätti, että pullonkorkit ovat ainoa asia, jota hän ei keräisi.

”Päädyin keräämään niitä vain vähäksi aikaa.”

Tammikuussa 2017 Töykkälä lähti juttuaiheiden toivossa katsomaan, mitä Somero-Seura puuhaa. Seura oli ostanut joitakin vuosia aiemmin Harjun kartanon navetan, jonne se hamstraa muun muassa vanhoja koneita, esineitä ja tilataideteoksia. Töykkälä oli kuullut, että seura oli saanut lahjoituksena vanhoja kirjoituskoneita.

“Kun kävelin navettaan sisälle, olin lentää perseelleni. Näky oli järkyttävä.”

Vetoisessa navetassa makasi röykkiöittäin vanhoja kirjoituskoneita pölyn ja linnunkakan kuorruttamana. Vesi ja villat tippuivat katosta.

“Ajattelin, että eihän näin voi olla.”

Kukaan ei tiennyt, paljonko kirjoituskoneita oli paikallisen eläkeläisen jäämistössä. Töykkälä alkoi luetteloida ja järjestellä koneita seuran aktiivien kanssa. Aluksi hyllyille ja luetteloon luokiteltiin 500 vanhempaa, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjoituskonetta. Homma oli vasta puolivälissä, kun muut kyllästyivät työhön. Loput koneet olivat matkakirjoituskoneita, joihin Töykkälä viehättyi. Hän alkoi tuoda 1950 – 70-lukujen koneita autotalliinsa ja puhdistaa niitä.

”Ne ovat designaikakauden hienoja, värikkäitä erimerkkejä. Osa ei edes näytä kirjoituskoneilta vaan ne muistuttavat esimerkiksi lentokoneen mustaa laatikkoa.”

Koneiden mekaniikka ei Töykkälää kiinnosta, ainoastaan ulkonäkö. Tähän mennessä hän on puhdistanut joitakin kymmeniä koneita. Kaikkiaan niitä on arviolta 500.

Töykkälä myöntää, ettei ole edes varsinaisesti keräilijä vaan ennemminkin hamstraaja. Hän ei etsi tiettyä esinettä vaan häntä kiinnostaa omistaa isoja määriä samanlaisia tavaroita.

”Kirjoituskoneissakin minua kiinnostaa se, että ne ovat kaikki niin samanlaisia, mutta silti erilaisia.”

Pienen kaupungin kulttuuriaktiivina Töykkälälle on tyypillistä, että harrastuksista tulee työ ja töistä harrastuksia. Hän miettii kirjoituskoneillekin hyötykäyttöä. Kesällä hän järjesti kirjoituskoneista näyttelyn omistamassaan Someron entisessä adventtikirkossa.

Seuraava näyttely on suunnitteilla talvelle, kun “yliaktiivisen kesän jälkeen pienen paikkakunnan ihmiset ryömivät koloihinsa eikä mitään tapahdu”. Työtä matkakirjoituskoneiden puhdistamisessa ja luetteloinnissa riittää useammaksi vuodeksi.

”Jossain vaiheessa tila loppuu kesken. Pitää miettiä, mitä koneille sitten teen.”