Suunnittelematta paras

Maailmanvalloittamiseen ei paljoa tarvita.

”Sen kun ottaa pyörän ja lähtee. Siitä se vain on kiinni”, Päivi Laitinen sanoo.

Hän myöntää, että pitkät pyöräreissut vaativat aikaa ja rahaakin, mutta ratkaisevinta on asenne. Jos alkaa liikaa suunnitella, reissu voi jäädä tekemättä. Kannattaa siis vain lähteä. Matka kyllä neuvoo kulkijaa.

Laitisen pyöräilyinnostus alkoi, kun hän polkaisi kolmesataa kilometriä opiskelupaikkakunnaltaan Oulusta kotitanhuvilleen Vesannolle.

”En varustautunut mitenkään. Minä vain lähdin. Matkaan meni melkein vuorokausi. Seuraavana aamuna kädet oli aivan turtana, kun minulla ei ollut pyöräilyhanskoja.”

Nyt Laitinen huolehtii, että käsineiden lisäksi mukana on kypärä. Pidemmille matkoille hän ottaa mukaan myös teltan, makuupussin ja -alustan, ruoantekovälineet, evästä ja vaihtovaatteet.

Pyöräiltyään Suomen ympäri ja seuraavana kesänä Hangosta Utsjoelle Laitinen päätti suunnata ulkomaille. Niitäkään matkoja hän ei liiemmälti suunnitellut, tilasi vain edestakaiset lentomatkat. Kaikki muu oli seikkailua. Irlannissa hän polki kevyesti kauniissa maalaismaisemissa. Skotlannissa piti sotkea niska kyyryssä, kun siellä sattui sinä kesänä satamaan eniten seitsemäänkymmeneen vuoteen.

Uuden-Seelannin luonto lumosi puolestaan niin, että Laitinen joutui välillä nipistelemään itseään. Olo oli kuin Avara Luonto -ohjelmassa.

Viimeisin ulkomaan pyöräilymatka suuntautui kolme vuotta sitten Yhdysvaltoihin. Laitinen polki maan halki itärannikolta länsirannikolle neljässä kuukaudessa. Matka kulki tunnettua pyöräreittiä pitkin, joten kanssamatkaajia ja elämäntarinoiden kertojia riitti. Eräs vuohensa kanssa jalkaisin liikkeellä ollut mies jäi mieleen. Hän oli tehnyt matkaa jo kaksi vuotta. Kaksi oli vielä jäljellä.

Amerikan-matkallaan Laitinen siirteli kilpikonnia syrjään ajoradalta, potki pois kintuissa räksyttäviä koiria, piilotteli eväitään karhuilta Yellowstonen kansallispuistossa. Kerran vastaan jolkotteli susi – ellei se sitten ollut kojootti. Hän nauraa nukkuneensa teltassa puukko käden ulottuvilla.

”Mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunut. Vaarallisin tilanne taitaa olla, kun Skotlannissa ajoin melkein kolarin lampaan kanssa.”

Ennen Amerikan valloitustaan Laitinen ei ollut ollenkaan varma, että pystyy polkemaan liki seitsemäntuhannen kilometrin matkan. Mutta sitten hän alkoi ajatella vain seuraavaa etappia.

”Aika paljon saa aikaiseksi, kun vaan rupeaa. Ja kun ottaa päivän kerrallaan.”