Tuloksista käräjöinti mietityttää testaajia

Vuodessa noin 500 tuotetta arvioivan Kuluttaja-lehden testit eivät aina ole valmistajille mieluista luettavaa. Jos tuote ei sovellu käyttötarkoitukseensa eikä sitä kannata ostaa, se kerrotaan suoraan.

”Korvausvaatimuksilla on uhkailtu, mutta harvinaista se on”, päätoimittaja Mervi Itkonen kertoo.

Oikeusteitse vahingonkorvauksia on haettu Suomessa vain muutamia kertoja, muun muassa Avun puolueellisesta lastenvaunutestistä vuodelta 1986 ja pitseriaa haukkuneesta Ilta-Sanomien pakinasta 2001. Ensin mainitusta maksettiin korvauksia, jälkimmäisestä ei.

Maaliskuussa Helsingin käräjäoikeus antoi harhaanjohtavaksi katsomastaan TM Rakennusmaailman vesieristetestistä Otavamedialle
liki 600 000 euron laskun. Oikeudessa riideltiin muun muassa siitä, tehtiinkö testi oikein ja esiteltiinkö tulokset reilulla tavalla.

Tuomiota on luettu tarkkaan myös Kuluttajan toimituksessa.

”Jos lehdet eivät tekisi testejä, niitä tekisivät vain yritykset itse. Ne testaavat mitä tahtovat ja julkaisevat tulokset silloin, kun ne miellyttävät. On kaikkien kannalta huolestuttavaa, jos homma menee käräjöimiseksi”, Itkonen pohtii.

Otavamedian tapauksen käsittely jatkuu hovioikeudessa. Toimitusjohtaja Pekka Harju ei halua kommentoida tapausta tässä vaiheessa.

Journalistiliiton lakimiehen Jussi Salokankaan mukaan tuomio on omiaan rajaamaan juttujen näkökulmaa, sillä korvaussumma voi säikyttää lehdet noudattamaan valmistajien toiveita.

”Käräjäoikeus menee liian pitkälle määrittämällä linjaa, millaisia juttuja saa tehdä”, Salokangas sanoo.

Yritysten odotetaan kestävän rankkaakin arvostelua. Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari ei halua ottaa kantaa tuomioon, muttei usko sen synnyttävän korvausvaatimusten tulvaa.

”Oikeudenkäyntikulut ovat suuria, joten on iso riski lähteä vaatimaan korvauksia”, hän toteaa.

Puhtaita varallisuusvahinkoja eli esimerkiksi saamatta jääneitä voittoja korvataan vain erittäin painavista syistä, Korpisaari muistuttaa. Laki ei näitä syitä erottele, ja siksi aikaisempi oikeuskäytäntö on pitänyt kynnyksen korkealla.

Korvattavaksi voi tulla myös markkinointikuluja. Korvauksen tarkoitus on ”korjata” tilanne tolalle, jolla se olisi ilman vahinkoa.

Kuluttajassa luotetaan, että lehden nykyinen testausprosessi kestää kriittisen tarkastelun. Testit tehdään yhteistyössä muiden maiden kuluttajalehtien kanssa, ja tuotteita arvioidaan yleensä sekä eri standardien mukaan että kuluttajanäkökulmasta. Esimerkiksi kokkiveitsitestissä veitset konepestiin 25 kertaa, vaikka valmistajat eivät konepesua suosittele. Kokonaisarvosanaan pesun jäljet eivät vaikuttaneet.

”Siinä simuloitiin tavallista käyttöä, mutta oltiin reiluja”, Itkonen sanoo.

Kuluttaja myös kirjoittaa auki testin näkökulman. Jos arvio perustuu tuoteselosteisiin tai kuluttajaraatiin, se julkaistaan vertailuna.

Editointikulttuuri on tekijöidensä mukaan lehdessä ”fanaattinen”. Tulokset tarkastavat laboratorion lisäksi kansainvälinen yhteyshenkilö, oma testausasiantuntija ja toimitus.

”Valmistajille lähetetään oman tuotteen teknisiä mittaustuloksia ennen julkaisua. Jos niissä on jotain mätää, he voivat älähtää”, testauspäällikkö Teemu Sysioja sanoo.

Testijutun tekemiseen Itkosella a Sysiojalla on kolme neuvoa: Kerro, miten testi on tehty. Vertaile vain keskenään vertailukelpoisia tuotteita. Ja jos käytät ulkopuolista asiantuntijaa, varmista hänen puolueettomuutensa.

”Oikeat käyttäjäkokemukset ovat arvokkaita. Niitä ei pidä piilotella, mutta testin tekotapa on kerrottava selkeästi”, Sysioja sanoo.

Kuva: Hidasta hommaa. Yhden testin valmistumiseen voi mennä puolikin vuotta, kertovat Kuluttajan testauspäällikkö Teemu Sysioja ja päätoimittaja Mervi Itkonen.