Jessikka Aro kanteli Helsingin poliisin toiminnasta – Asianajajan mukaan toiminta on huolimatonta ja virheellistä 

Toimittaja Jessikka Aro on kannellut Helsingin poliisin toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Aro kertoo asiasta 7. toukokuuta ilmestyneessä kirjassaan Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi (Johnny Kniga).  

Aron mukaan Helsingin poliisi ei ole enää vuoden 2019 jälkeen tutkinut häneen kohdistuvaa häirintää.   

Aro on tehnyt Helsingin poliisilaitokselle tutkintapyyntöjä muun muassa kunnianloukkauksesta, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, salassapitorikoksesta, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta, vainoamisesta, laittomasta uhkauksesta, petoksesta ja identiteettivarkaudesta.   

Yksi tutkintapyynnöistä koskee kahta henkilöä, toinen seitsemää.

Kantelun mukaan poliisi on päättänyt valtaosan tutkintapyynnöistä toteamalla, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, eikä esitutkintaa toimiteta. Jos jokin tutkintapyynnöistä on edennyt syyttäjälle, poliisi on esittänyt esitutkinnan lopettamista. Päätösten perusteluista ilmenee, että päätösharkinnassa on huomioitu tutkimatta jättämistä puoltavat seikat ja jätetty huomioimatta tutkimista puoltavat seikat.  

Aron kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle on laatinut hänen asianajajansa Martina Kronström. Kantelun mukaan poliisin päätösten perustelut ja laintulkinnat ovat lainvastaisia ja puutteellisia ja poliisin toiminta on huolimatonta ja virheellistä.   

Käytännössä tämä tarkoittaa Kronströmin mukaan esimerkiksi sitä, että päätösten tekeminen on kestänyt vuosia. Samoja perusteluja on kopioitu tapauksesta toiseen.   

”Päätöksissä myös vedotaan siihen, että Aro on provosoinut häntä häirinnyttä henkilöä julkaisemallaan kirjalla, vaikka tutkintapyyntö koskee tekoja ennen kirjan julkaisemista. Tämä osoittaa aika hyvin, mistä puhutaan”, Kronström sanoo.   

Aro kirjoittaa kirjassaan, että Helsingin poliisissa on ”juttujentappotoimisto”, jonka tehtävä on perustella tutkintojen päättämisiä niin, että ne eivät ikinä päädy syyttäjän arvioitaviksi.    

---

Jessikka Aron tekemät tutkintapyynnöt liittyvät häirintään, joka alkoi 2010-luvun puolivälissä sen jälkeen, kun Aro kirjoitti artikkelisarjan Venäjän trollitehtaiden informaatiovaikuttamisesta Suomessa. Tuolloin Aro työskenteli Ylen toimittajana.   

Vuonna 2018 syyttäjä nosti kolmea Aroa häirinnyttä henkilöä vastaan syytteitä törkeästä kunnianloukkauksesta ja vainoamisesta. Helmikuussa 2022 korkein oikeus tuomitsi dosentti Johan Bäckmanin 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen Aron vainoamisesta.   
 
Useista MV-lehden toimintaan liittyvistä rikoksista syytetty Ilja Janitskin kuoli keväällä 2020 ennen hovioikeuden tuomiota. Lainvoimaiseksi jäi käräjäoikeuden antama vuoden ja kymmenen kuukauden ehdoton vankeusrangaistus.  

Kolmannen syytetyn tuomio hovioikeudesta oli 70 päivää ehdollista vankeutta törkeästä kunnianloukkauksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja tekijänoikeusrikoksesta. 
 
Aro kirjoittaa Putinin maailmansota -kirjassaan, että hänen tekemänsä ensimmäiset tutkintapyynnöt häirinnästä vuonna 2016 otettiin vakavasti.   
 
Martina Kronström arvioi, että poliisin myöhempien tutkimatta jättämisten taustalla ovat järjestelmän ja resurssien puutteet. Vaikutusta voi olla myös sillä, että Aroon kohdistuvasta häirinnästä on jo käyty oikeutta ja annettu tuomioita.   
 
”Poliisi saattaa ajatella, että nyt ei tarvitse enää, autetaan jotain toista. Se on tietyllä tavalla inhimillinen ajatustapa, mutta ei sovi meidän oikeusjärjestelmäämme”, Kronström sanoo.    

Kronström on huolissaan siitä, että häirinnän ja maalittamisen vakavia seurauksia yksilöille ja yhteiskunnan toimivuudelle ei tarpeeksi tunnisteta. Tapausten tutkimatta jättäminen antaa tekijöille ”avoimen valtakirjan jatkaa toimintaa”.   

”Poliisin päätösten perustelut ovat sellaisia, että ne eivät valitettavasti ennaltaehkäise mitään”, Kronström sanoo.  

---

Putinin maailmansota on Aron toinen Venäjää käsittelevä kirja. Vuonna 2019 hän julkaisi Venäjän informaatiovaikuttamista käsittelevän kirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta (Johnny Kniga).   

Uudessa kirjassaan Aro kertoo joutuneensa muuttamaan ulkomaille häneen kohdistuneen häirinnän ja väkivaltauhkausten vuoksi. Häirintä oli myös yksi syy sille, että Aro työskentelee nykyisin Tehyn viestintäjohtajana, ei toimittajana.    

“Jos ääriryhmiin ja Kremlin vaikutusverkostoihin kuuluvat ihmiset eivät pidä työkseni esiin nostamistani asioista ja ryhtyvät siksi vainoamaan minua, on hyvin yksinkertainen Suomen valtion ja sen instituutioiden perustehtävä suojella minua, jotta voin elinkeinoani jatkaa”, Aro kirjoittaa kirjassaan. 

---

Miten on mahdollista, että poliisi jättää tutkimatta vuosikaudet samantyyppisenä jatkunutta, uhrille merkittävää haittaa aiheuttavaa häirintää? 

Rikostarkastaja Jari Illukka Helsingin poliisilaitokselta sanoo, että useimpien tutkintapyyntöjen eteneminen esitutkintaan ratkeaa niin sanotussa esiselvityksessä, jossa poliisi tutkii, onko tapauksessa syytä epäillä rikosta. Päätöksen tekee tapauksen tutkinnanjohtaja.  

Häirintätapauksissa raja rikoksen ja ”huonon käytöksen” välillä on Illukan mukaan usein häilyvä. Joskus kunnianloukkaus tapahtuu yhdellä lauseella. Joskus pitkäkestoisesta häirinnästä on vaikea löytää rikoksen tunnusmerkkejä. 

”Mutta missään tapauksessa häirintä ja maalittaminen ei ole hyväksyttävää, ja poliisi suhtautuu niihin hyvin kriittisesti. Jos ’syytä epäillä’-kynnys ylittyy, tapaukset tutkitaan. Se on lähtökohta.” 

Milloin ”syytä epäillä”-kynnys ylittyy ja tapaus tutkitaan? 

”Se riippuu rikoksen tunnusmerkistöstä. Osa tutkintapyynnöistä menee vaativaan esikäsittelyyn, jossa juristit tutkivat, löytyykö tapauksesta pointteja, jotka ylittävät rikoksen tunnusmerkistön. Jos löytyy, tutkinta käynnistyy.” 

Illukka on tietoinen Jessikka Aron kantelussaan Helsingin poliisin toimintaan kohdistamasta kritiikistä, mutta kommentoi häirinnän tutkimista yleisellä tasolla. 

Illukan mukaan poliisin esiselvitys on osa prosessia, jonka tarkoitus on löytää tuomioistuimeen saakka etenevät jutut.  

”Mutta ei siinä ole tarkoitus kenenkään oikeusturvaa polkea vaan tunnistaa jutut, joihin poliisin, syyttäjänlaitoksen ja tuomioistuimen paukut kannattaa panna.” 

Jos kyseessä on häirintä, joka kohdistuu samaan henkilöön ja jatkuu samantyyppisenä viranomaisten aiemmista toimenpiteistä huolimatta, asian tutkimista tuntuisi perustellulta jatkaa. Miksi näin ei aina ole? 

”Niin kuin sanoin, poliisi suhtautuu häirintään ja maalittamiseen vakavasti. Niitä kohdistuu myös poliisiin. Pyrimme nimenomaan katsomaan, löytyykö tapauksesta ne elementit, että rikosta on syytä epäillä”, Illukka sanoo. 

”Mutta juttuja on paljon ja tietenkin niiden hoitaminen on inhimillistä toimintaa. Siksi jokaisessa päätöksessä mainitaan oikeusturvakeinot, joita tutkintapyynnön tekijä voi käyttää, jos hän kokee, että päätös ei ole oikea. Jos väärä päätös on tehty, sitä tietenkin korjataan.” 

EDIT: Oikaisu 17.5. kello 12.08: Korjattu Jessikka Aron kirjan nimi, joka on Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi. Aiemmin jutussa mainittiin kirjan nimeksi virheellisesti Putinin vallankumous – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi.