Työelämä

Eläkeiän kynnyksellä on pakko tutkia, miksi freelancerin eläke on niin pieni ja mitä YEL-uudistus tarkoittaa freelancereille

Freelancetoimittaja Aune Warosen alin eläkeikä ylittyi elokuussa. Hän tietää nyt oman eläkkeensä suuruuden ja sen pienuus yllätti.

Siinä se nyt on, tuleva bruttoeläkkeeni, 1407 euroa kuussa. Vielä arvio, mutta summa ei enää ratkaisevasti muutu. Alin eläkeikäni täyttyi elokuussa. 

Ihan vielä en jää eläkkeelle, mutta mielelläni siirryn palkka-avoimuudesta eläkeavoimuuteen. 

Tulostan eläkeyhtiön sivulta yhdeksänsivuisen tiedoston ja käyn kertymät läpi rivi riviltä. 

Kiroilen päästessäni ensimmäiseen yrittäjätoiminta-kohtaan. Kertymä kolmelta ensimmäiseltä YEL-vuodelta on 21 euroa kuukaudessa. Seuraavat kaksi vuotta toivat eläkettä kuukaudelle alle 10 euroa. 

Ensimmäiset vuodet maksoin YELiä muistaakseni 250 euroa kuussa. Viimeisinä freevuosina maksoin sitä reippaasti yli 400 euroa kuukaudessa, noin 5500 euroa vuodessa. 

Jos olisin maksanut kokoaikaisena freenä yrittäjien eläkelain mukaisen maksun, YELiä olisi pitänyt maksaa ainakin tuplat. 

Työsuhteisten toimittajien mediaanipalkan mukaan YEL-maksu olisi reilut 800 euroa kuussa, jos mediaanipalkka katsottaisiin Journalistiliiton viimeisimmästä työmarkkinatutkimuksesta. 

Vuodenvaihteessa voimaan tulevaksi kaavailtu yrittäjien eläkelain uudistus velvoittaisi yrittäjät maksamaan nykyistä tarkemmin alan yleiseen palkkatasoon sidottua YEL-maksua. Vielä ei ole tiedossa, mistä alan palkkataso ja esimerkiksi mediaanipalkka katsottaisiin. 

Tähän saakka eläkelaitokset ovat usein hyväksyneet yrittäjän itse ilmoittaman työtulon, vaikka laki määrittelee jo nyt aika tarkkaan, mitä työtulon pitäisi tarkoittaa:  

”Työtulo on se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos hänen tässä laissa tarkoitettua yrittäjätoimintaansa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.” 


Suomen Freelance-journalistien va. toiminnanjohtaja Anna-Sofia Niemistä huolestuttaa. Pahimmillaan osa freelance-toimittajista voi joutua lopettamaan yrittämisen, jos lakiesitys menee nykyisessä muodossaan läpi. 

Toimittajien mediaanipalkka on liiton työmarkkinatutkimuksen mukaan 40 800 euroa vuodessa ja 3 400 euroa kuukaudessa. 

”Alan freelancerien mediaanitulo on freelancerien työmarkkinatutkimuksen mukaan 22 000 euroa vuodessa eli 1833 euroa kuukaudessa. On tosi iso vaatimus, että eläkettä pitäisi maksaa sen mukaan, millaista palkkaa palkansaaja saa, mutta tulot ovatkin paljon pienemmät”, Nieminen sanoo. 

Vielä ei ole selvillä miten lakia tullaan soveltamaan. Nieminen pelkää, että mediaanipalkka on lähtökohta ja kaikki muu on poikkeusta. 

Anna-Sofia Nieminen ei ole huolessaan yksin. Moni muu on tyrmistynyt lain valmistelutavasta ja koko esityksestä. Lainsäätäjä vakuuttaa, että tavoite on parantaa yrittäjien sosiaaliturvaa. 

”On hämmentävää, kun lausuntoja ei ole pyydetty kuin Finanssivalvonnalta. Outoa on myös se, että vaikutusarvioinneissa ei ole juurikaan käsitelty mahdollisuutta, että lakimuutoksen vuoksi yrityksiä kaatuisi”, Nieminen sanoo.

Ongelmana on yrittäjien niputtaminen samaan laariin. Tosiasiassa yksinyrittäjän toiminimi tai verokortilla toimiva itsensätyöllistäjä eroavat isosta työnantajayrittäjästä kuin päivä yöstä. 

Alivakuuttamisen yleisyys kasvaa yrittäjän tulojen kasvaessa. Eläketurvakeskuksen tutkimus osoitti, että yli 50 000 euroa vuodessa ansaitsevista yrittäjistä 82 prosenttia alivakuuttaa eli maksaa tuloihinsa nähden liian pieniä eläkemaksuja. Tuloluokassa 20 000–24 999 euroa vuodessa alivakuuttavia yrittäjiä on 56 prosenttia. 

Finanssivalvonta on tarttunut juuri alivakuuttamiseen. 


Kun tieto lain uudistamisesta tuli julkisuuteen, SFJ:n puheenjohtaja Maria Markus ja Nieminen laativat yhdistyksen lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle, vaikka lausuntoa ei pyydetty. 

”Esitysluonnoksen vaikutusarvioinnissa todetaan, että todennäköisesti yritykset pyrkisivät siirtämään ainakin osan kohonneesta YEL-maksurasituksestaan tuotteidensa hintoihin, mutta freelancereiden heikon neuvotteluaseman vuoksi se tuskin on mahdollista journalistisella alalla”, lausunnossa todetaan. 

Myös Journalistiliitto otti kantaa asiaan.

Naisyrittäjien piiristä lähtenyt lakiesityksen uudelleenkäsittelyä vaativa adressi on puolestaan kerännyt jo yli 67 000 allekirjoitusta. Adressi luovutetaan mielenosoituksessa eduskunnalle tiistaina 6. syyskuuta. 

Yleisradion freesopimus on pelastanut freeajan eläkkeeni, kirjoittaa Aune Waronen.

Palaan eläkeotteeni tutkimiseen. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen yrittäjätoiminnan eläkekertymää ei enää pysty irrottamaan eläkkeen kuukausittaisesta kokonaissummasta. 

Silti tiedän, että ilman TyEL-kertymää ja muutaman taidejournalismiapurahan MYEL-kertymiä olisin vielä pahemmassa tilanteessa, hädin tuskin takuueläkkeen tasolla. Takuueläkkeen saisin, vaikken olisi maksanut ainuttakaan eläkemaksua. 

Yleisradion työsuhteinen freesopimus on käytännössä pelastanut freeajan eläkkeeni. 

Tyhjillään tai lähes tyhjillään ammottavat kolme äitiyslomavuotta sekä opiskeluvuodet 1990-luvun lopulla. Nykyihmiselle onneksi kertyy niistäkin eläkettä. Minun ikäluokalleni ei kertynyt. 

Noin 50-vuotiaana katsoin eläkettäni ensimmäisen kerran tarkemmin. Silloin iloitsin: onneksi on sentään valtion ylimääräinen journalistieläke! Sehän on tarkoitettu juuri kaltaisilleni pienituloisille journalisteille. 

Vaan ei ole enää. Journalistieläke poistettiin valtion budjetista vuonna 2013. 


Otin YEL-vakuutuksen maaliskuussa 2000 tajuttuani 1990-luvun laman ja työttömyyskauden jälkeen, etten tule saamaan kokoaikaista työtä toimittajana. 

Asuin paikkakunnalla, jossa oli korkea työttömyys eikä juurikaan alani työpaikkoja. Valmistuttuani yliopistosta hain säännöllisesti paikkoja myös muualta Suomesta, lähinnä pääkaupunkiseudulta, josta olin kotoisin, mutta en silloin saanut palkkatöitä. 

Seuraavien vuosien yrittäjätoiminta-rivit eläkeotteella palauttavat mieleeni vuodet, kun juoksin kilpaa YEL-maksun eräpäivien ja juttujen deadlinejen kanssa. 

Otin YELin alun perin noin puolelle arvioiduista tuloistani. Sille oli perusteet, sillä tein TyEL-työtä Yhtyneet-sopimuksen lisäksi kesätoimittajapätkissä. 

Juttuja myydessäni yritin perustella isompien palkkioiden oikeutusta juuri esimerkiksi lakisääteisellä YEL-maksulla, mutta vastaukset olivat torjuvia. 

”Nämä palkkiot eivät ole meidän maailmastamme.” 

”Tästä juttupaikasta maksetaan tämä. Ota tai jätä.” 

”Voisitko käydä siellä samalla tekemässä jutun, jos menet paikkakunnalle? Valitettavasti emme maksa matkakorvauksia.” Tai: ”Voimmeko maksaa palkkion matkakorvauksena?”. 

Onneksi näistä on jo aikaa. Vuosien kuluessa olin myös onnekas – minulla oli hyviä toimeksiantajia, loistavia tuottajia, ymmärtäviä editoreita sekä ihania lukijoita ja kuulijoita. 

Osa palkkioista oli asiallisia. Neuvotella kyllä yritin. Monet ostajani ymmärsivät tilanteen ja pahoittelivat tiukkoja budjetteja, joihin heidän kätensä olivat sidotut. 

Juttujeni määrää en silti onnistunut enää kasvattamaan. Iso osa ammatillista leimaani oli se, että tein paljon tutkivaa työtä. Tiesin, että sitä arvostettiin. 

”Tee huonommin”, oli yksi ohje. En pystynyt. 


Sen verran palkkatyötä vakinaisena on takana, että allekirjoitan täysin Suomen freelance-journalistien palkkiosuositukset. Palkkio ei ole palkkaa. Jos haluaa verotettavaksi tuloksi euron, on laskutettava kaksi euroa. 

Aika harva freelancer siihen pystyy. Liiton tutkimusten mukaan freen euro on 57 senttiä. 

Freelancerin työajasta iso siivu menee juttutarjousten tekemiseen ja kommunikointiin ostavien toimittajien kanssa. Vasta niiden hoitamisen jälkeen voi katsoa, mitä jää verotettavaksi tuloksi. 

Joskus pitkienkin neuvottelujen lopputulos on nolla. Ei tullut kauppoja. 

Kun olen työsuhteessa, toki aiheista ja näkökulmista keskustellaan eikä jokainen idea saa hyväksyntää. Seuraavan kuukauden laskujen maksu ei ole kuitenkaan kiinni siitä, meneekö juttuideani läpi. 

Kun työni tulojen ja kulujen epäsuhta kasvoi liian suureksi, lakkasin nukkumasta. Jouduin muutamaan otteeseen sairauslomalle ja kävin läpi toimittajien Aslak-kuntoutuksen. Siellä tajusin, etten voi jatkaa töitä sillä tahdilla. 

Nykyisin olen kallistumassa näkemykseen, että unettomuuteni ei ollut yksilön heikkoutta, vaan myös merkki alan rakenteellisesta vääristymästä. Kuviossa on kahden kerroksen työmarkkinat, jossa tehdään samaa tai samankaltaista työtä eri korvauksella. 

Vääristymä ei ole yksin minun tai kenenkään yksilön ratkaistavissa. 

Anna-Sofia Nieminen haluaa nähdä toivon kipinän parhaillaan EU-komissiossa käsittelyssä olevan itsensätyöllistäjien kollektiivisen neuvotteluoikeuden etenemisessä. 

”Sen pitäisi selvitä nyt syksyllä. Toivottavasti komissio näyttää sille vihreää valoa. Niin ainakin luonnoksissa on esitetty.” 


Rakastin ja rakastan yhä toimittajan työtä. Asiakkaitani ovat olleet isot mediatalot ja Yleisradio, jolle tein radiodokumentteja – myös kansainvälisesti kisanneen ja palkitun ohjelman. Kirjoitan yhä aikakauslehdille juttuja. 

Joka tapauksessa YEL oli se lakisääteinen velvoite, joka oli puhtaana freeaikana taittaa selkäni.  

Jos oli huonompi kuukausi tai en saanut juttuja kaupaksi, jouduin untani kurittavaan kierteeseen. Olisi pitänyt juosta nopeammin, jaksaa enemmän. 

Kuvitellaan, että keskimääräinen juttupalkkio aikakauslehtijutusta on 750 euroa. Jotta olisin saanut kerätyksi toimittajan mediaanipalkan sekä potin eläkemaksuihin, lomiin ja sairastumisiin sekä työvälineisiin, matkoihin ja muihin yrittäjän kuluihin, minun olisi pitänyt tehdä kuukaudessa yhdeksän kappaletta tämän kokoluokan juttuja. 

Ja tämä tahti läpi vuoden, lukuun ottamatta yhtä lomakuukautta. Sinäkin kuukautena on maksettava YEL ja muut kiinteät kulut. 

Kun alan työtä on takanani 38 vuotta, tiedän, ettei tämä tahti ole mahdollinen. 

Ja väännän rautalangasta: ei, minulle ei olisi kertynyt liki 7000 euron kuukausipalkkaa. Vaikka sisään tuleva raha eli toiminimeni liikevaihto olisi ollut 7000 euroa kuukaudessa, verotettavaksi tuloksi olisin saanut sen toimittajan mediaanipalkan, noin 3400 euroa. 

Liikevaihto ei ollut lähelläkään tätä. Freelancerin 57 sentin euro kuvaa aika hyvin tilannetta.  

Kesällä 2015 ajattelin, etten ikinä selviä eläkkeelle terveenä freenä. Palasin hakemaan töitä ja muutamaksi vuodeksi sain maakuntalehdestä vakituisen pestin. 

Ilo jäi lyhyeksi pohjalaisen mediatalon toistuvissa yt-neuvotteluissa. Hyvää oli se, että sain hetken hengähdystauon YEL-maksuista ja freen peruspelosta, seuraavan kuukauden laskuista. 

Vielä eläkelaskelmaan. Täällä kaikki työsuhteeni ovat, alkaen kieltenopettajan sijaisen pätkästä 23-vuotiaana ja ensimmäisistä toimittajan töistä 24-vuotiaana. 

Ennen laskelmalla näkyviä töitä olin myynyt 12-vuotiaana jäätelöä Helsingin jäähallissa ja 13–14-vuotiaana työskennellyt kaupassa. 15-vuotiaana menin kesätöihin sairaalan arkistoon. Sairaaloissa vierähtivät seuraavat kesät sekä ylioppilaskirjoitusten jälkeinen talvi interreilaamisen lomassa. 

20-vuotiaana muutin omilleni, opiskelin ja tein keikkaa kansalaisopiston opettajana sekä vedin taidepiiriä psykiatrisessa sairaalassa. Kesät olin leirintäalueen hoitajana tai siivosin sairaaloissa. 

Ikävuodet 12–22 maksoin muiden eläkkeitä, sillä eläkemaksu palkoistani kyllä pidätettiin. 

Yritän katsoa asiaa positiivisesti. Mikäpä hätä tässä on! Suomalaisten keskieläke on 1784 euroa. Joka kolmannella suomalaisella eläke on alle 1250 euroa. 

Tai on pieni hätä, kun asuntolainaakin on vielä. Mutta ainahan freelancer voi jatkaa töitä. 

Mikä YEL ja mikä uudistus?

YEL on yrittäjäeläkelain mukainen eläkevakuutus, joka on pakollinen tiettyjen ehtojen täyttyessä yrittäjänä tai freelancerina työllistyvälle henkilölle.

Myös ilman yritystä verokortilla toimivan henkilön pitää ottaa YEL. Näin esimerkiksi, jos palkkioita, joista ei makseta TyELiä, kertyy yli YEL-minimin.

YEL pitää ottaa, kun olet 18–67-vuotias, toimit ilman työnantajaa yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta, YEL-työtulosi on vähintään 8 261,71 euroa vuodessa (2022), työskentelet yrittäjänä tai freelancerina ja asut Suomessa.

Työtulo on se palkka, joka sinun pitäisi maksaa vastaavan ammattitaidon omaavalle henkilölle, jos palkkaisit hänet tekemään työsi. YEL-maksu määräytyy työtulon mukaan.

Alivakuuttaminen tarkoittaa sitä, että yrittäjän työtulo ei vastaa hänen työnsä arvoa.

Yrittäjäeläkelakia ollaan uudistamassa. Työtulon määritelmä pysyy ennallaan, mutta lakiesityksessä työtulon määräytymistä täsmennetään.

Laissa säädettäisiin työtulon säännöllisestä seurannasta ja tarkistamisesta, jolloin työtulo vastaisi nykyistä paremmin lain edellyttämää työtulon tasoa.

Uudistuksessa työtulon lähtökohtana pidettäisiin yksityisen sektorin kyseisen toimialan mediaanipalkkaa. Lisäksi otettaisiin huomioon muun muassa työpanoksen määrä ja yrittäjätoiminnan laajuus.