Media-ala

Hanne Aho uudesta mediatukiraportista: “On todella turhauttavaa, että näitä raportteja tehdään, mutta mitään ei tapahdu” 

Liikenne- ja viestintäminiteriö julkaisi median tukemista koskevan raportin keskiviikkona.

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) julkaisi keskiviikkona 3. elokuuta raportin median tukimuodoista ja niiden vaikutuksista. Raportti arvioi mediatukien nykyistä tilannetta ja esittää suosituksia tukien jatkovalmisteluun. 

Raportin on tehnyt LVM:n palkkaama ulkopuolinen yritys, jonka tehtävänä oli antaa esitys pysyväisluonteisesta avustusmekanismista journalistisille ajankohtais- ja uutissisällöille. 

Raportti pohjautuu liikenne- ja viestintäministeriön vuosina 2020-2021 johtaman mediatukityöryhmän esitykseen mediatukimuodoista, joita ovat toimituksellinen tuotantotuki, kehittämistuki ja yhteisömedioiden tuki. Journalisti kirjoitti aiheesta huhtikuussa 2021.

Uusi raportti vertaa Suomen tukia Ruotsin, Norjan ja Tanskan tilanteeseen.  Merkittävin ero maiden välillä on se, että Suomessa ei ole suoria mediatukia toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Lisäksi muissa Pohjoismaissa arvonlisäveroa ei joko ole tai se on Suomen kymmenen prosentin verokantaa matalampi.  Kaikissa Pohjoismaissa suurin yksittäinen mediatuen muoto on yleisradioyhtiön rahoittaminen.

Työryhmä suosittelee, että mediatukia tulisi tarkastella muilla kuin elinkeinopoliittisilla perusteilla.  

“Mahdollisia tukia tulisi tarkastella osana laajempaa kieli- ja kulttuuripoliittista kokonaisuutta tiedonvälityksen laadun, kattavuuden ja monimuotoisuuden näkökulmasta. Erityisesti epävakaassa kansainvälisessä tilanteessa tulisi ottaa huomioon myös tiedonvälityksen huoltovarmuus ja kokonaisturvallisuus”, raportissa todetaan. 

Raportissa suositetaan myös, että mediatukien tavoitteet tulisi määritellä selkeämmin haluttujen vaikutusten kautta, ja että tuen myöntämisen perusteita ja tukimäärää tulisi arvioida tarkemmin tuen tavoitteiden näkökulmasta.


Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho pitää huoltovarmuus- ja puolustusnäkökulman korostumista raportin myönteisimpänä piirteenä.  

“Tämä raportti ottaa ensimmäistä kertaa kantaa kokonaisturvallisuuteen ja huoltovarmuuteen. Se on nyt ymmärretty Venäjän hyökkäyksen myötä. Se, että ihmiset ovat hyvin informoituja, on osa Suomen puolustusta. Meillä täytyy olla vahva vastavoima kaikelle roskauutisoinnille ja propakandalle”, Aho sanoo. 

Aho sanoo ilahtuneensa raportista myös siksi, että se ei pidä mediatukea yritystukena, jota voi perustella elinkeinopoliittisilla kriteereillä.  

“Se on nimenomaan demokratia- ja kulttuurituki. Silloin kriteerit pitää olla muut kuin elinkeinopoliittiset. Näin muissa Pohjoismaissa on aina toimittu.” 

Aho on kuitenkin pessimistinen raportin vaikutusten suhteen. Hän muistuttaa, että vastaavia raportteja on tehty jo viidentoista vuoden ajan.  

“On todella turhauttavaa, että näitä raportteja tehdään kerta toisensa jälkeen, mutta mitään ei tapahdu. Toivon, että asia otettaisiin vakavasti ja hoidettaisiin kuntoon. Valtiontalouden näkökulmasta kyse ei ole isoista summista, mutta sillä on erittäin iso merkitys suomalaiselle demokratialle.  


Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg pitää raportin ansiona erityisesti sitä, että se käsittelee mediatukia kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon myös julkisen palvelun eli yleisradioyhtiöiden rahoittamisen.  

“Suomessahan tuki kohdentuu muita Pohjoismaita vahvemmin yleisradioyhtiölle. Muissa maissa huolehditaan koko mediakentän elinvoimaisuudesta Suomea paremmin alhaisella alv-kannalla ja suorilla tuilla”, Holmberg sanoo. 

Raportin mukaan media on vuoden 2000 jälkeen ollut niin rajussa muutoksessa, että edes muissa Pohjoismaissa käytettyjen suorien tukien vaikutukset media-alan yrityksiin ovat kuitenkin jääneet suhteellisen pieniksi.   

“Aineisto viittaa siihen, että tukiohjelmat eivät ole pystyneet kääntämään mediamarkkinoiden rakennemuutoksen vaikutuksia media-alan kannattavuuteen, raportissa todetaan. 

Holmberg toivoo silti, että valtio vahvistaisi Suomessakin median toimintaedellytyksiä tavalla tai toisella. 

“Suora mediatuki on yksi mahdollinen vaihtoehto. Me emme ole ottaneet lopullista kantaa, että onko se hyvä vaihtoehto. Se riippuu tuen kriteereistä, joita raportissa paljon käsitellään. Me näemme, että suora tuki voi olla yksi lisäkeino, mutta vain jos se on kilpailuneutraali eikä sisällä journalistisen sisällön laadullista arviointia. On suuri vaara median riippumattomuudelle, jos valtio edes välillisesti arvioi tukipäätöksissään, että mikä on hyvää journalismia. Me jättäisimme sen lukijalle.” 

Medialiitto pitää arvolisäveron laskua tai sen poistamista kokonaan ensisijaisena keinoa media-alan tukemiseksi. 

“Se on kilpailuneutraali ja hallinnollisesti helppo toteuttaa. Se parantaa alan elinvoimaisuutta ja sisältötarjontaa. Se lisää hintojen laskun kautta journalismin kysyntää, alan työpaikkoja ja investointikykyä. Olemme laskeneet, että alvin laskun osittainenkin siirtyminen hintoihin toisi noin 450 henkilötyövuotta lisää.” 

Holmberg on samaa mieltä Hanne Ahon kanssa siitä, että median tukeminen on muutakin kuin elinkeinopolitiikkaa.  

“Se on demokratian, sivistyksen ja tiedon huoltovarmuuden turvaamista. Tässä meillä on sama viesti Journalistiliiton kanssa. Tämä ei ole mitä tahansa liiketoimintaa, vaan oleellinen tukemisen peruste on se, mitä se tuottaa yhteiskuntaan. Raportissa oli hyvin muotoiltu ensimmäinen suositus, että mediatukia tulisi tarkastella laajemmassa kieli- ja kulttuuripoliittisessa ja kokonaisturvallisuuden viitekehyksessä yhdessä julkisen palvelun kanssa.” 

Mediatuesta ei ole tehty poliittista päätöstä eikä tuelle ei ole osoitettu rahoitusta valtion budjetissa. 

EDIT 5.8. klo 12:00 OIKAISU. Raportin on tehnyt LVM:n palkkaama ulkopuolinen yritys, ei valtioneuvoston perustama mediatukityöryhmä, kuten jutussa aiemmin virheellisesti todettiin.