
Päivi Paulavaara, 40, aloitti syyskuun alussa tuottajana Yleisradion Politiikka ja yhteiskunta -toimituksessa. Hän siirtyy tehtävään Helsingin Sanomien kotimaantoimituksen esihenkilön työstä. Hän on työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 2006 ja toiminut siellä myös kuntapolitiikan toimittajana, sosiaali- ja terveystoimittajana sekä uutistuottajana.
Mikä veti Yleen?
Täytin 40 ja mietin, että haluaisin 15 Hesari-vuoden jälkeen oppia vielä uutta. Ja kun olen tällainen uutismuija tai ”uutiskiimainen kansankynttilä”, kuten HS-kollegani Merituuli Saikkonen sanoo, Yle on luonteva paikka. Saan nähdä valtakunnan isoimman uutismyllyn sisältä. Koronavuonna korostui se, että Yle palvelee ihan kaikkia suomalaisia. Se on demokratiateko, joka vetoaa kansankynttilään.
Mitä Ylessä voi oppia, mitä Hesarissa ei?
Hesarissa tehdään printtiä ja verkkoa. Ylessä on myös tv, radio ja valtava lähetystoiminta.
Mikä työnsi Hesarista?
Jokaisessa työpaikassa on haasteensa. Ennen kaikkea halusin oppia uutta, enkä keksinyt sopivaa paikkaa Hesarissa. Tuntui, että nyt kun olen vielä nuori, täytyy uskaltaa.
Vaihdat toimituksen esihenkilön työn tuottajan työhön. Mikä muuttuu?
Esihenkilöillä on paljon hallinnollista työtä. Tuottajana pääsen keskittymään uutispäivän suunnitteluun ja vetämiseen, mitä rakastan. Työaika kuluu selkeämmin journalismiin.
Millä mielin vaihdat kaupalliselta puolelta Yleen?
Ylessä houkutteli nimenomaan demokratiavaikutus. Sekä Hesarissa että Ylessä tehdään riippumatonta huippujournalismia, eivätkä ilmoitusten maksajat tunkeutuneet työhöni Hesarissakaan. Mutta kaupallisessa mediassa resurssit vaihtelevat talous- ja ilmoitustilanteen mukaan, ja sisällönsuunnittelussa mietitään, miten saadaan uusia tilauksia.
Olet vuoroviikoin etä- ja lähitöissä. Mitä mietit siitä?
Se ei helpota uuteen työhön tutustumista, mutta tämä on nyt tätä, ja toivottavasti kohta helpottaa. Hesarissa työskentelin puolitoista vuotta esihenkilönä lähes täysin etänä. Se auttoi ymmärtämään toistenkin etätyöhaasteita.
Johdit Hesarin koronauutisointia. Mitä korona teki journalismille?
Uutisen arvostus palasi. Sitä ennen Hesarissa oli uutisissakin liikuttu kohti featurea. Samaa aihetta ryhdyttiin tietoisemmin katsomaan monista eri näkökulmista. Vaikeinta oli punnita, miten kertoa tilanteen vakavuus lisäämättä pelkoa. Toisaalta se oli hyödyllinen pysähdys journalismin tehtävän ja vastuun äärelle. Maailmassa riittää välitettäväksi tietoa, mutta mikä osa siitä lisää ymmärrystä?
Ketkä ovat ammatillisia esikuviasi?
Hesarin päätoimittaja Anu Ubaud, Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen ja Hesarin hyvinvointitoimituksen esihenkilö Merituuli Saikkonen. He johtavat persoonallaan ja esimerkillään, ottavat ihmiset kokonaisvaltaisesti huomioon ja ovat jäätävän kovia journalisteja. He työskentelevät kunnianhimoisesti, mutta hyvällä fiiliksellä.

Uusimmassa lehdessä
- Journalistit toivovat viimein pääsevänsä raportoimaan tuhotusta Gazasta vapaasti. Miten sotauutisointi onnistui?
- Yhdistykset haluavat liiton johtoon inhimillisen journalismin puolustajan, joka pärjää työehtoneuvotteluissa
- Puheenjohtajan on katsottava kevään huolia kauemmas
- Yleläiset jäivät odottamaan, kuka saa potkut. ”Nyt katselen ikkunasta järvelle”, sanoo Tapio Termonen.