Touko Hujanen on valittu Vuoden kuvajournalistiksi 2019. Hujanen voitti tittelin myös vuosi sitten. Journalisti soitti Hujaselle, joka tavoitettiin kotoaan. Maanantai-illan palkintotilaisuus jouduttiin perumaan koronavirustilanteen vuoksi.
Onneksi olkoon, vuoden kuvajournalisti Touko Hujanen! Miten koronaviruspandemia on vaikuttanut työhösi?
”Kaikki keikat on peruttu koko keväältä ja kesäkin näyttää epävarmalta. Teen aika paljon omia pitkän aikavälin projekteja, joihin ei välttämättä ole rahoitusta. Sovitut keikat ovat tärkeitä niiden rahoittamiseksi. Kyllähän tämä on raju isku freelancereille. Mietin jo, mitä muita duuneja voisi keksiä, mutta sitten tuli tämä palkinto ja vielä Patricia Seppälän säätiön apuraha. Ne tuovat kyllä valoa ja toivoa.”
”Tässä nähdään tosi konkreettisesti, minkä takia tarvitaan Kuvajournalistit ry:n kaltaisia järjestöjä ja apurahoja jakavia säätiöitä.”
Työsi on aiemmin pohjannut paljon matkustamiseen eri puolilla maailmaa. Viime vuonna sanoit Journalistin haastattelussa, että lentäminen pitää lopettaa. Onko päätös pitänyt?
”Joo, olen ollut reilun vuoden lentämättä. Mutta en oikeastaan tykkää siitä identiteettipoliittisesta keskustelusta, joka korostaa yksilön valintoja. Oikeastaan harmitti hieman profiloitua semmoisessa. Oikeasti tärkeää on huomata, että lokaali on globaalia. Ei voida enää ajatella, että meidän asiat ei kuulu muille tai muiden asiat meille. Koronavirus voi tarjota paikan miettiä elämäntapoja ja -asenteita uudestaan. Ainakin nyt nähdään, mitä me akuutisti tarvitaan: mistä tulee ruoka ja lämpö ja vesi.”
Jos joutuisit kotikaranteeniin, millaisia kuvia ottaisit?
”En tiedä, olisiko minulla tarvetta ottaa siinä tapauksessa kuvia. Sen sijaan voisin vihdoinkin tehdä niitä asioita, jotka muuten aina lykkääntyvät. Katsoisin vaikka viime vuoden jääkiekon mm-kisat uudestaan!”
Millaisen uutiskuvan ottaisit nyt koronaviruksesta kertovaan juttuun?
”Kuva, jota en ottaisi, olisi se tyhjä vessapaperihylly. Kuvaisin postiluukusta sisään ihmisiä, jotka ovat kotonaan eristyksissä. Olisi mielenkiintoista tarkastella, mitä postiluukusta näkyy.”
Olet kuvannut paljon suurille kansainvälisille julkaisuille. Millaisia kuvia siellä suuressa maailmassa nyt halutaan?
”Se kuuma juttu jo 1930-luvulta asti on ollut intimiteetti. Lähellä ja paikallaan oleminen. Pitkään samassa paikassa oleminen on se, mikä meidän työssä on olennaisinta.”
Vuoden kuvajournalistin valitsee Suomen kuvajournalistit ry. Kilpailu on järjestetty vuodesta 1962 lähtien. Tänä vuonna kisaan osallistui 77 valokuvaajaa yhteensä 1 794 kuvalla.
Vuoden 2019 muita palkittuja ovat Juha Metso (vuoden lehtikuva 2019 ja kuvaessee), Kalle Koponen (vuoden reportaasi) ja Antti Yrjönen (vuoden uutiskuva). Sakari Piippo palkittiin vuoden videosta.
Koronavirus aiheutti takaiskuja kilpailun järjestäjille. Julkistustilaisuus peruttiin ensin yhdestä paikasta ja sitten toisestakin. Näyttelytilaksi kaavailtu Sanomatalon aula sulkeutuu tiettävästi pian, joten Kuvajournalismi 2019 -näyttely siirtyy sekin hamaan tulevaisuuteen.
”Pakkasimme näyttelyn pakettiin ja se odottaa nyt parempaa ajankohtaa. Toivottavasti se saadaan vielä tämän vuoden aikana esille”, kertoo Suomen kuvajournalistien toiminnanjohtaja Ira Launiala.
Yhdistyksen aktiivit kuvasivat pikavauhtia videoita voittajista. Videoihin ja tietenkin palkittuihin valokuviin voi tutustua verkossa osoitteessa www.kuvajournalismikilpailu.fi.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
