Journalismi

Touko Hujasesta Vuoden kuvajournalisti toista vuotta peräkkäin – Kuvajournalismi 2019 -näyttely siirtyy koronavirustilanteen takia

Touko Hujanen on valittu vuoden kuvajournalistiksi myös vuonna 2018 ja vuonna 2011. Hän kuvasi itsensä kotonaan Helsingissä. Kuva: Touko Hujanen

Touko Hujanen on valittu Vuoden kuvajournalistiksi 2019. Hujanen voitti tittelin myös vuosi sitten. Journalisti soitti Hujaselle, joka tavoitettiin kotoaan. Maanantai-illan palkintotilaisuus jouduttiin perumaan koronavirustilanteen vuoksi.

Onneksi olkoon, vuoden kuvajournalisti Touko Hujanen! Miten koronaviruspandemia on vaikuttanut työhösi?
”Kaikki keikat on peruttu koko keväältä ja kesäkin näyttää epävarmalta. Teen aika paljon omia pitkän aikavälin projekteja, joihin ei välttämättä ole rahoitusta. Sovitut keikat ovat tärkeitä niiden rahoittamiseksi. Kyllähän tämä on raju isku freelancereille. Mietin jo, mitä muita duuneja voisi keksiä, mutta sitten tuli tämä palkinto ja vielä Patricia Seppälän säätiön apuraha. Ne tuovat kyllä valoa ja toivoa.”
”Tässä nähdään tosi konkreettisesti, minkä takia tarvitaan Kuvajournalistit ry:n kaltaisia järjestöjä ja apurahoja jakavia säätiöitä.”

Työsi on aiemmin pohjannut paljon matkustamiseen eri puolilla maailmaa. Viime vuonna sanoit Journalistin haastattelussa, että lentäminen pitää lopettaa. Onko päätös pitänyt?
”Joo, olen ollut reilun vuoden lentämättä. Mutta en oikeastaan tykkää siitä identiteettipoliittisesta keskustelusta, joka korostaa yksilön valintoja. Oikeastaan harmitti hieman profiloitua semmoisessa. Oikeasti tärkeää on huomata, että lokaali on globaalia. Ei voida enää ajatella, että meidän asiat ei kuulu muille tai muiden asiat meille. Koronavirus voi tarjota paikan miettiä elämäntapoja ja -asenteita uudestaan. Ainakin nyt nähdään, mitä me akuutisti tarvitaan: mistä tulee ruoka ja lämpö ja vesi.”

Jos joutuisit kotikaranteeniin, millaisia kuvia ottaisit?
”En tiedä, olisiko minulla tarvetta ottaa siinä tapauksessa kuvia. Sen sijaan voisin vihdoinkin tehdä niitä asioita, jotka muuten aina lykkääntyvät. Katsoisin vaikka viime vuoden jääkiekon mm-kisat uudestaan!”

Millaisen uutiskuvan ottaisit nyt koronaviruksesta kertovaan juttuun?
”Kuva, jota en ottaisi, olisi se tyhjä vessapaperihylly. Kuvaisin postiluukusta sisään ihmisiä, jotka ovat kotonaan eristyksissä. Olisi mielenkiintoista tarkastella, mitä postiluukusta näkyy.”

Olet kuvannut paljon suurille kansainvälisille julkaisuille. Millaisia kuvia siellä suuressa maailmassa nyt halutaan?
”Se kuuma juttu jo 1930-luvulta asti on ollut intimiteetti. Lähellä ja paikallaan oleminen. Pitkään samassa paikassa oleminen on se, mikä meidän työssä on olennaisinta.”

Yli sata suomalaista maatilaa on mukana Carbon Action hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on etsiä tapoja, joilla vauhdittaa hiilen varastoitumista ilmakehästä peltomaahan ja todentaa sen varastoituminen tieteellisesti. Maaperässä on valtava potentiaali varastoida hiiltä, ja hillitä näin ilmastonmuutosta. Eliisa Malin ja Veikko-koira vihtiläisen Vierelän tilan etelärinteessä, jossa Eliisa kehittää yhdessä miehensä Mika Malinin kanssa menetelmiä hiilen varastoimiseksi. Sarjasta: “Carbon Action”. Kuva: Touko Hujanen
Matkakoti Kaleva on suljettu, mutta 75-vuotias Pentti Puranen asuu edelleen rakennuksessa. Matkakotitoiminnan aloittivat Purasen vanhemmat jo vuonna 1954. Yritystoiminta ajettiin alas pari vuotta sitten. Puranen on kuitenkin jatkanut muutamien vieraiden ottamista “yksityisperiaatteella”. Viimeksi on yöpynyt virolaisia metallialan työmiehiä. Sarjasta: ”Matkakoti”. Kuva: Touko Hujanen
Mister Wallace tunnetaan Chicagon queer-hiphop-piireissä nimellä ”Cool Mom”. Hän on Futurehood-taidekollektiivin kantava voima. “Kun olin lapsi, ajattelin, että musiikki on tapa päästä pakoon kaikkia niitä hirveitä asioita, mitä mun perhe ja maailma teki mulle. Nyt mä tajuan, ettei musiikki ole pakokeino vaan tapa luoda kauniita asioita ja parantaa kaikkia hirveitä asioita, mitä ihmiset käy läpi. Ei ongelmiaan voi paeta. Ne seuraa sua, jopa merten yli.” Sarjasta: “Chicagon yö”. Kuva: Touko Hujanen

Vuoden kuvajournalistin valitsee Suomen kuvajournalistit ry. Kilpailu on järjestetty vuodesta 1962 lähtien. Tänä vuonna kisaan osallistui 77 valokuvaajaa yhteensä 1 794 kuvalla.

Vuoden 2019 muita palkittuja ovat Juha Metso (vuoden lehtikuva 2019 ja kuvaessee), Kalle Koponen (vuoden reportaasi) ja Antti Yrjönen (vuoden uutiskuva). Sakari Piippo palkittiin vuoden videosta.

Koronavirus aiheutti takaiskuja kilpailun järjestäjille. Julkistustilaisuus peruttiin ensin yhdestä paikasta ja sitten toisestakin. Näyttelytilaksi kaavailtu Sanomatalon aula sulkeutuu tiettävästi pian, joten Kuvajournalismi 2019 -näyttely siirtyy sekin hamaan tulevaisuuteen.

”Pakkasimme näyttelyn pakettiin ja se odottaa nyt parempaa ajankohtaa. Toivottavasti se saadaan vielä tämän vuoden aikana esille”, kertoo Suomen kuvajournalistien toiminnanjohtaja Ira Launiala.

Yhdistyksen aktiivit kuvasivat pikavauhtia videoita voittajista. Videoihin ja tietenkin palkittuihin valokuviin voi tutustua verkossa osoitteessa www.kuvajournalismikilpailu.fi.

Vuoden lehtikuva 2019 – Juha Metso. Lehmätilan ja lehmän loppu Haminassa. Nyt Ismo Kiurulla on edessään uusi elämä. Tulevaisuuteen hän katsoo hieman nieleskellen. Töiden etsiminen ei ole oikein tuottanut tulosta.
Vuoden uutiskuva – Antti Yrjönen. Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni seuraa sivusta, kun eronnut pääministeri Antti Rinne kuuntelee presidentti Sauli Niinistön hallitukselle osoittamaa puhetta Presidentinlinnassa 10. joulukuuta 2019. Antti Rinteen hallitus erosi 3. joulukuuta keskustan ilmoitettua, ettei pääministeri Rinteellä ole hallituskumppanin luottamusta.