Suomi on nyt maa, jossa toimittaja voi saada tuomion jutun julkaisemisen yrittämisestä.
Näin päätti eilen tiistaina 16. joulukuuta korkein oikeus (KKO), joka ei nähnyt syytä ottaa käsiteltäväkseen suomalaisen lähihistorian merkittävintä lehdistönvapauteen liittyvää tapausta. KKO ei myöntänyt valituslupaa sen enempää syyttäjälle kuin tapauksen muille osapuolille.
Niin sanotun Viestikoekeskus-tapauksen hovioikeuden tuomiot jäävät siis lainvoimaisiksi.
Asiaa on puitu vuosikausia. Kesällä Helsingin hovioikeus kovensi kahden toimittajan tuomioita. Helsingin Sanomien tutkiva toimittaja Tuomo Pietiläinen sai neljä kuukautta ehdollista vankeutta, sittemmin Verkkouutisiin siirtynyt toimittaja Laura Halminen 80 päiväsakkoa. Hovioikeus tuomitsi toimittajat turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, mutta käräjäoikeuden päätöksestä poiketen myös paljastamisen yrittämisestä.
Voimaan jäi myös Sanoma Media Finlandin saama määräys poistaa Helsingin Sanomien julkaisema juttu, joka ainakin vielä keskiviikkona löytyi lehden verkkosivuilta ja näköislehdestä.
Työtään tehneen toimittajan vankeustuomion ja journalistisen sisällön jälkisensuurin luulisi olevan asioita, joihin korkeimmalla oikeudella olisi jotain sanottavaa.
Vaan eipä ollut. Asia on Suomessa nyt oikeuslaitoksen näkökulmasta loppuun käsitelty.
”Vankeusrangaistus toimittajalle työnsä tekemisestä on todella huono asiantila”, sanoi JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen jo hovioikeuden tuomion jälkeen.
Niinpä. Aika, jolloin Suomi oli lehdistönvapauden ykkösmaa, alkaa tuntua kaukaiselta.
On vielä mahdollista – ja toivottavaa – että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT ottaa nyt lainvoimaiseksi jääneet tuomiot käsittelyynsä. Se ei kuitenkaan voi kumota niitä, vaan ainoastaan arvioi, onko Suomi noudattanut Euroopan ihmisoikeussopimusta.
EIT on jo aiemmin vaatinut Suomelta vastausta siihen, loukkaako HS:n toimittajansa puolesta maksamien oikeudenkäyntikulujen verottaminen henkilökohtaisina tuloina sananvapautta.
Päätoimittajat ovat vakuutelleet, ettei Viestikoekeskus-tapaus vaikuta Suomessa tehtävään journalismiin. Hyvä niin, se on päätoimittajien tehtävä.
Se ei kuitenkaan voi millään olla täysin totta. Koska merkittävä osa oikeudenkäynnistä oli salaista, kovin epäselväksi jäi esimerkiksi se, mikä on ”julkaisun yrittämistä” tai millaisia turvallisuussalaisuuksia julkaisematta jääneissä jutuissa oli. Pelkästään tämä on omiaan luomaan journalisteihin epävarmuutta siitä, mitä jatkossa uskaltaa tehdä ja julkaista.
Toisaalta julkaisemista ja sen yrittämisestä tuomittiin toimittajat, jotka eivät tee julkaisupäätöksiä. Vastaavaa päätoimittajaa vastaan ei nostettu edes syytteitä, vaikka Helsingin Sanomien päällikkötoimittajat toistuvasti korostivat, etteivät toimittajat tee julkaisupäätöksi, johto tekee.
Siihenkään ei voi enää luottaa, että oikeusjutun kulut menisivät kokonaan työnantajan maksettaviksi, vaan niistä voi joutua maksamaan verot.
Mitä tästä voi päätellä toimittaja, joka tekee juttua tulenarasta aiheesta, josta voi seurata oikeusjuttu?
Ainakin sen, ettei jutunteko välttämättä kannata. Viestikoekeskus-jutun hiljentävä vaikutus on todellinen.
Kaikkein hölmöin osa tuomiota on vaatimus siitä, että Sanoma poistaa kahdeksan vuotta verkossa olleen jutun. Mikäli siinä todella on turvallisuussalaisuuksia, jotka jollain tavalla olisivat yhä hyödyllisiä ja relevantteja vihamieliselle taholle, joku Puolustusvoimissa ei tee työtään huolella.
Kun Viestikoekeskus-juttuja kahdeksan vuotta sitten kirjoitettiin, ilmapiiri Suomessa oli hyvin toisenlainen kuin nyt. Tiedustelulakeja oltiin muuttamassa ja niistä käytiin kriittistäkin keskustelua.
Nyt kriittistä journalismia esimerkiksi puolustusbudjetin roimasta kasvattamisesta on ollut kovin vähän. Sen sijaan meille on tarjoiltu tällä viikolla hehkutuksia ja tuotekuvia ensimmäisen F-35-hävittäjän hakureissulta Yhdysvalloista. Näin siitä huolimatta, että toisaalla poliitikot pohtivat, kuinka vaarallinen Suomen julkisen sektorin riippuvuus yhdysvaltalaisista it-järjestelmistä on.
Ukrainan sota jatkuu aina vain, ja Euroopan yllä leijuu laajemman konfliktin uhka. Siksi on ymmärrettävää, että myös media omaksuu kansalaisten halun tukea kansallista yhtenäisyyttä, kotimaan turvallisuutta ja uskottavaa puolustusta.
Harva haluaa keikuttaa venettä ja koetella esimerkiksi tiedustelutoiminnan julkisuuden rajoja.
Se on kuitenkin yhä journalistien tehtävä demokratiassa. Viestikoekeskus-tuomioiden jälkeen kynnys sen työn hoitamiseen on valitettavalla tavalla jälleen hieman korkeampi.
Lue lisää:
Viestikoekeskustuomiot jäävät lainvoimaisiksi – ”Tämä jää alalle ennakkotapaukseksi” (Journalisti 16.12.2026)
Viestikoekeskus-tuomiot eivät vaikuta journalismiin, arvioivat päätoimittajat (Journalisti 7/2025)
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja