Journalistin työstä on tulossa hyvätuloisten harrastus

Kukaan tuskin ryhtyy journalistiksi ensisijaisesti rahan takia. Mutta mitä tapahtuu, kun rahaa täytyy olla jo valmiiksi, jotta alalle ylipäätään pääsee?

Suomessa työsuhteisten toimittajien määrä on laskenut jo yli vuosikymmenen ajan. Maailmalla tekoäly kiihdyttää katoa: tänä vuonna esimerkiksi Business Insider ja Ison-Britannian suurin sanomalehtikustantaja Reach ovat irtisanoneet satoja työntekijöitä tekoälyyn vedoten.

Myös Suomessa mediatalojen johtajat tuntuvat odottavan, että tekoälymurroksen myötä nykyiset työt voi tehdä entistäkin pienempi joukko työntekijöitä.

Samaan aikaan freelancereiden palkkiot junnaavat paikallaan. Journalistiliiton tuoreimman työmarkkinatutkimuksen mukaan freelancetoimittajien tuloista vain 37 prosenttia kertyi journalistisesta työstä. Loput raavittiin kasaan ­esimerkiksi viestinnän tai täysin muun alan töissä.

Moni toimittaja siis maksaa jokapäiväisen leipänsä yhä useammin jollain muulla kuin journalismilla.

Journalisti uutisoi hiljattain, kuinka radiotalo Bauer Mediassa harjoittelijat tekevät töitä ruokapalkalla.

Urapolku ei vaikuta kovin realistiselta esimerkiksi köyhyydestä pois pyristelevälle yksinhuoltajalle. Alalle valikoituvat nyt he, joilla on varaa työskennellä ilmaiseksi.

Onko journalistisesta työstä tulossa harrastus? Ne, jotka eivät voi nojata puolison tai vanhempien tuloihin, perittyyn omaisuuteen tai säästöihin, ­yksinkertaisesti putoavat pois – tai rahoittavat harrastuksensa muilla töillä.

Samaan aikaan mediatalojen päättäjät lupaavat teko­älyn vapauttavan resursseja syvällisempään työhön. Tampereen yliopiston Tekoälyn ­johtama uutistoimitus -hanke kuitenkin osoittaa, että rutiinityönkin täydelliseen automatisointiin on vielä matkaa.

Tekoälytoimittaja pystyy skannaamaan lehdistö­tiedotteita ja suoltamaan perusuutisen vartissa, mutta kapulainen teksti sisältää noloja virheitä.

Tekoälytoimitus osasi otsikoida Turun lähijunaliikenteestä kertovan suomenkielisen uutisen ytimekkäästi ”Turku’s Strategic Lähijuna Commitment Ensures Long-term Transport Development and Urban Growth”.

Hankkeessa mukana oleva ohjelmistotekniikan professori Pekka Abrahamsson toteaa Suomen Lehdistön jutussa kuivasti, että tekoäly on yhtä älykäs kuin leivänpaahdin: se osaa tehdä asioita, mutta sillä ei ole aavistustakaan, mitä se tekee.

Kielimallit osaavat siis suoltaa ­loputtomasti tekstiä lähdeaineiston pohjalta – minkä tahansa lähdeaineiston. Jos journalismin ammattilaiset väistyvät muille aloille, kielimallien maailmankuva rakentuu yhä enemmän tiedotteiden, lobbareiden ja propagandakoneistojen varaan.

Kenen ääni tulevaisuuden mediassa kuuluu, kun journalismin harjoittamisesta uhkaa tulla rikkaiden etuoikeus? Suomalaiset toimitukset ovat jo valmiiksi huolestuttavan homogeenisiä.

Ihmisoikeusasiantuntija ja kolumnisti Ujuni Ahmed kirjoitti Avun kolumnissa osuvasti, ettei suomalainen media pysty selittämään yhteiskuntaa, jota se ei tunne. On selvää, että erilaisten taustojen puute toimituksissa kaventaa yleisön kuvaa maailmasta.

Koneet tuottavat tekoälämölyä kiihtyvällä tahdilla. Selvitysten mukaan merkittävä osa verkon sisällöstä on jo nyt osittain tai kokonaan koneen tuottamaa. Sisällön määrän kasvu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita moniäänisyyden lisääntymistä, jos sen tuottaa entistä pienempi joukko ihmisiä.

Mitä helpompaa tekstin tuottaminen on, sitä arvokkaammaksi käy ihmisen tekemä, tarkistama ja harkitsema raportointi. Siitä on oltava valmis maksamaan.

Muuten meille tulevaisuudessa maailmaa selittävät kilpaa leivänpaahdin ja ne, joilla on kyllä ­varaa leipään, mutta ei aavistustakaan siitä, miten se suurimman osan pöytään päätyy.