Poliisi takavarikoi työtä tekevän kuvajournalistin kalustoa. Poliisi estää dokumenttiohjaajaa tekemästä työtään. Poliisi salaa esitutkintapöytäkirjan epämääräisistä syistä. Poliisi uhkaa yhtä valokuvaajaa sakoilla niskuroinnista ja toista syytteellä Turkin presidentin kunnianloukkauksesta.
Journalistiliitto on avustanut jäseniään monenlaisissa poliisin aiheuttamissa vaikeuksissa tai kommentoinut niitä julkisesti.
Poliisi ja media ovat Suomessa periaatteessa samalla asialla. Molempien tehtävä on edistää ja ylläpitää vapaata, demokraattista yhteiskuntaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että poliisi kohtelee mediaa usein rauhanhäiritsijänä tai uhkana sen sijaan että keskittyisi turvaamaan sen toimintamahdollisuudet.
Poliisi estää median ammattilaisten työntekoa silloinkin, kun siitä ei aiheudu poliisille tai turvallisuudelle merkittävää haittaa. Ohjeistuskin on sekavaa: Joskus poliisi on vaatinut journalisteja käyttämään mielenosoituksissa pressiliiviä, toisinaan muistuttanut, että pressiliivi ei auta, koska sellaisen voi vetää päälleen kuka tahansa.
Journalistiliitto on käynyt toistuvasti keskustelua poliisin viestijöiden kanssa siitä, miten poliisin tulisi ottaa työtä tekevät journalistit huomioon. Keskusteluissa on saavutettu jonkinlainen hauras yhteisymmärrys, mutta ymmärrys ei valu kentälle asti. Viimeksi tässä kuussa Suomen freelance-journalistit ry tuomitsi poliisin puuttumisen journalistien työhön.
Journalistiliiton juristit ovat joutuneet selvittelemään poliisin käytöstä. Journalisteja on otettu kiinni tai muutoin painostettu lopettamaan työnsä silloin, kun olisi ollut olennaista saada välitetyksi yleisölle tietoa yhteiskunnallisista tapahtumista julkisella paikalla, kertoo Journalistiliiton juristi Tytti Oras. Kun tilanteita on selvitelty juristin tuella, poliisin toiminnalle ei aina ole löytynyt hyväksyttäviä perusteita. Usein poliisi painostaa nimenomaan valokuvaajia.
Kun poliisi takavarikoi valokuvaajan työvälineet tai kieltää kuvaamasta, yhteiskunta kärsii. Kansalainen ei saa täsmällistä tietoa yhteiskunnan tapahtumista. Poliisin tulisi aina pystyä perustelemaan median toiminnan rajoittaminen erittäin selvästi. Nyt se ei siihen kykene.
Tytti Oras kiinnittää huomiota myös siihen, että journalistit joutuvat esitutkintaan ja syytteeseen tavalla, joka on hyvin epäyhtenäinen eri puolilla Suomea. Joskus uutisista tehtaillaan esitutkintapyyntöjä urakalla, eivätkä ne johda mihinkään – niin kuin ei normaalitilanteessa pidäkään. Oraksen mukaan joskus normaali uutisjuttu voikin yllättäen tuoda tavallista paikallisuutisointia tehneelle toimittajalle syytteitä useista rikosnimikkeistä – ja myöhemmin täysin erilaisia tuomioita eri oikeusasteista.
Erityisesti sananvapauden ammattikäyttäjiin kohdistuvissa tilanteissa olisi syytä tunnistaa ja ottaa paremmin huomioon tiedonvälityksen ja keskustelun yhteiskunnallinen välttämättömyys sekä journalistien rooli siinä, Oras muistuttaa.
Toivottavasti poliisien toistuvat epäonnistumiset johtuvat osaamisen puutteesta eivätkä siitä, että poliisit eivät välitä journalistien oikeuksista tai velvollisuuksista.
Median kanssa tekemisissä olevat poliisit tulisi ohjeistaa ja kouluttaa kunnolla sananvapauteen ja median toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Poliisissa on osaamista, mutta tarvitaan suunnitelma, jolla osaaminen välitetään rivipoliisille. Toistuvat laiminlyönnit osoittavat, että osaamista ei ole tarpeeksi.
