Nelipäiväinen työviikko palvelisi uutisdeskiä, kirjoittaa toimittaja Tuuli Tahkokorpi

Nelipäiväinen työviikko nousi jälleen Suomessa keskusteluun, kun Isossa-Britanniassa tehdyn kokeilun tulokset julkaistiin. Nelipäiväisiä työviikkoja olisi syytä pohtia myös uutistoimituksissa. Erityisen hyvin ne sopisivat deskityöhön.

Deskityö vaatii jatkuvaa keskittymistä ja uuden oppimista, kielitaitoa sekä nopeutta. Nämä taidot pysyvät paremmin yllä, kun vuorotyöstä voi palautua kunnolla.  

Asia- tai arviointivirheiden tekemisen riski vähenee, kun tietotyötä voi tehdä hyvin levänneenä ja motivoituneena. Levänneillä aivoilla tekee parempaa journalismia. 

Myös työnantaja kiittää, kun työntekijästä on tehokkaaksi toimittajaksi.  

Ison-Britannian kokeilussa työntekijöiden palkka ei laskenut, vaikka he tekivät lyhyempää työaikaa. Tämä voisi olla mahdollista ainakin isommissa toimituksissa. Uutisdeski tarvitsee monia käsipareja tekemään eri aihealueiden uutisia. Kevyempi vuorokierto toimisi varmasti sopivalla määrällä työntekijöitä, ja työnantaja saisi laadukasta vastinetta maksamalleen täydelle palkalle. 

Isossa-Britanniassa 61 organisaatiota kokeili nelipäiväistä työviikkoa noin puolen vuoden ajan. Työajan lyhentämistä sai kokeilla myös muilla tavoin. Noin kolmannes eli 18 yrityksistä aikoi kokeilun jälkeen siirtyä pysyvästi nelipäiväiseen työviikkoon.  

Tunnistan itse kokeilussa havaitut positiiviset puolet eli stressin vähenemisen, paremman palautumisen sekä työmotivaation säilymisen. Olen tehnyt toimittajana sekä täyttä työaikaa että lyhyempää työviikkoa opintojen ohessa. Tällä hetkellä minulla on enemmän aikaa harrastaa ja työstää loppuopintojani, kun en tee täyttä työviikkoa kuten kesäisin. 62 prosenttia työviikkokokeiluun osallistuneista koki, että työn ja sosiaalisen elämän yhdistämisestä tuli helpompaa. 

Uutistoimituksissa, joissa olen työskennellyt, tehdään vuorotyötä. Viikonloppuvuorot, aikaiset aamut ja myöhäiset illat ovat tulleet tutuiksi. Minulle vuorotyö sopii, mutta en voi väittää, etteikö viikonloppuvuorosta siirtyminen seuraavaan työviikkoon yhden tai kahden päivän vapailla ottaisi joskus kunnon päälle. Näin siitä huolimatta, että olen 25-vuotias. 

Toimittajan työ vaatii luovuutta ja kognitiivisia taitoja. Siksi psyykkisen toimintakyvyn aleneminen näkyy työssämme nopeammin kuin rutiiniin nojaavissa töissä, kuten työterveyspsykologi Heikki Särkelä avasi Journalistin jutussa (27.2.2020).

Alina Koskela tutki Tampereen yliopistossa tekemässään gradussa (2022) nuorten toimittajien kokemuksia työuupumisesta toimitusympäristössä. Haastatellut toimittajat moittivat erityisesti huonoa työvuorosuunnittelua. He kertoivat pitkistä työvuoroista ja monen päivän työputkista. Itse vuorotyö ei niinkään koettu ongelmaksi, vaan sen järjestäminen.

Toimitustyön kiihtynyt tahti ei näyttäytyisi alan opiskelijoillekaan kuormittavana tai pelottavana, kun täyspäiväisestä opiskelusta olisi mahdollisuus siirtyä kevyempään työviikkoon. Tämä edesauttaisi myös tekemään opinnot loppuun, jos on siirtynyt työelämään alallemme tyypillisesti jo opintojen aikana. 

Vakituinen toimitustyö on kuukausipalkkaista toimistotyötä. Nollatuntisopimuksella työskentelevälle tai freelancetoimittajalle pitäisi periaatteessa olla helppoa tehdä nelipäiväistä työviikkoa, jos niin haluaa. Myös kuukausipalkkainen työntekijä voi neuvotella itselleen 80-prosenttisen työajan. Lyhyemmän työajan esille nostaminen voi silti tuntua isolta kynnykseltä kilpaillulla alalla. Näin se ei saisi olla.  

Ison-Britannian työviikkokokeilussa palkka pysyi samana, vaikka työtunnit vähenivät. Työpaikan tuottavuus nousi. Lyhyempi työaika on toimituksissa nytkin mahdollista, mutta saman palkan saaminen on asia erikseen.

Uskon, että vapaa-ajan määrän kasvaminen tekisi meistä parempia toimittajia. Juttuideointikykyä arvostetaan kaikissa toimituksissa. Juttuideointi kuitenkin vaatii luovuutta, joka kumpuaa usein vapaa-ajasta. Mitä enemmän ja laadukkaampaa vapaa-aika on, sitä paremmin toimittajalle voi syntyä omia ideoita havaitusta ympäristöstä.  

Lyhyillä vapailla haluaa yleensä irrottautua hetkeksi uutistyöstä. Vapaa-ajalla koetuista kulttuuri- tai urheilutapahtumista voi sen sijaan saada inspiraatiota juttuaiheisiin. Toimituksesta käsin tapahtumia on hankalaa olla todistamassa.