Pääsin tammikuussa 1999 töihin Ilta-Sanomiin. Viikkoliitteen tekeminen sujui hyvin, sillä olin tehnyt samaa työtä edellisen kesän. Haasteita tuotti vain CCI, joka oli aivan erilainen kuin muut taitto-ohjelmat.
Helmikuussa Kalle Palander voitti pujottelun maailmanmestaruuden, ja hänestä päätettiin tehdä kansi. Kuvaksi valikoitui otos, jossa mestari halasi Suomen lippua. Teimme kannen valmiiksi torstaina, ja lähetin sen painoon yhtenä viimeisistä sivuista.
Liite ilmestyi lauantaisin, mutta paino lähetti perjantaina näytelehtiä toimitukseen. Kun nippu nostettiin pöydälle, meinasin saada sydänkohtauksen. Kannessa ei ollut lainkaan otsikoita, vaan pelkkä kuva ja logo.
Toimituksen esimies Pertti Koskinen soitti painoon ja karjui, että lopettakaa painaminen heti. Minä tuijotin yhä lehtinippua ja mietin ennenaikaista alanvaihtoa. Miten olin voinut sössiä painoon otsikottoman kannen? Metelin kuullut Janne Sistonen saapui paikalle ja tarjosi vastauksen.
”Etkö tiennyt bugista, jonka takia CCI saattaa lähettää painoon ylimääräisiä sivuja? Jos avaat sivun ja suljet sen tallentamatta, ohjelma saattaa napata sen mukaan, kun lähetät seuraavan taiton painoon.”
Selvisi, että juuri näin oli käynyt, ja painoon oli päätynyt kansiaihio, johon ei ollut naputeltu vielä sanaakaan. Mutta miksi painosta ei soitettu, kun he näkivät kannen?
”Ajattelimme, että se oli tehty tarkoituksella. Upea kansi, jossa oli vain kulta-Kallen naama ja Suomen lippu.”
Niin. Olisihan se kenties ollut juhlallisempi kuin lukijoille lopulta päätynyt versio, jossa kuvan päällä luki isolla ”En osaa Maamme-laulua!”.
Mitä sinulle on sattunut ja tapahtunut? Lähetä tarinasi osoitteeseen journalisti(a)journalistiliitto.fi

Uusimmassa lehdessä
- Journalistit toivovat viimein pääsevänsä raportoimaan tuhotusta Gazasta vapaasti. Miten sotauutisointi onnistui?
- Yhdistykset haluavat liiton johtoon inhimillisen journalismin puolustajan, joka pärjää työehtoneuvotteluissa
- Puheenjohtajan on katsottava kevään huolia kauemmas
- Yleläiset jäivät odottamaan, kuka saa potkut. ”Nyt katselen ikkunasta järvelle”, sanoo Tapio Termonen.