Kun media mittaa haastateltavien tasa-arvoa, tarkastellaan yleensä sukupuolijakaumaa. Silloin monet vähemmistöt jäävät huomiotta.
Suomalainen journalismi on edelleen pääasiassa valkoista, vammatonta, cissukupuolista ja heteronormatiivista. Se näkyy niin tekijöissä kuin haastateltavissa, vaikka Suomi on moniääninen maa. Tämä on ongelma, koska journalismin tulisi heijastaa koko yhteiskuntaa.
Rodullistettuja suomalaisia haastatellaan lähinnä maahanmuuttoon liittyvissä jutuissa, ei esimerkiksi asiantuntijoina politiikkaan, tieteeseen, kulttuuriin tai taiteeseen liittyvissä kysymyksissä.
Haastatteluvalinnoilla vääristämme käsityksiä siitä, kuka voi olla asiantuntija ja kuka ylipäätään saa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kun sallimme vähemmistölle puheenvuoron vain vähemmistöihin liittyvissä aiheissa, työnnämme heidät marginaaliin.
Kahtatoista maata vertaillut Being Black in the EU -tutkimus paljasti, että mustista eurooppalaisista eniten rasismia kokivat juuri afrosuomalaiset. Myös kotimaisten tutkimusten mukaan syrjintää tapahtuu niin työ- kuin asuntomarkkinoilla. Samaan aikaan vähemmistöt loistavat poissaolollaan mediakuvastoissa, tekijöissä ja johtoportaassa.
Kun uutisotsikoissa kuvaillaan Eurooppaan saapuvia turvapaikanhakijoita käyttämällä epäinhimillistäviä luonnonkatastrofeihin viittaavia termejä kuten vyöry tai tulva, syntyy pelkoa, vihaa ja vastakkainasettelua. Sanojen valinta vahvistaa rasistisia stereotypioita.
Journalismin tulee olla kunnianhimoisempaa. Journalistien pitää kyetä tunnistamaan, milloin he sortuvat itse syrjivään kielenkäyttöön.
Journalistit käyttävät valtaa valitessaan haastateltavia, näkökulmia, jutunaiheita ja otsikoita. Meidän on kysyttävä, mikä on oma roolimme rasististen rakenteiden ylläpitämisessä ja purkamisessa.
Kauniit puheet tasa-arvosta eivät enää riitä. Nyt on ryhdyttävä toimiin.
Jotta onnistuisimme kuvaamaan yhteiskuntaa monipuolisesti, jokaisen toimituksen velvollisuus on järjestää journalisteille tasa-arvokoulutusta. Olemme askeleen lähempänä yhdenvertaista mediaa, kun tekijäkunta moninaistuu.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat keskeisiä arvoja niin Yleisradiolle kuin muillekin mediataloille. Esimerkiksi Yleisradio sanoo haluavansa edistää näitä arvoja niin sisällöissä kuin työnantajanakin.
Jos näin todella on, tarvitsemme toimitusten sisällä perusteellista keskustelua siitä, mitä konkreettista mediatalot ja journalistit voivat tehdä, jotta journalismi olisi aidosti moniäänistä, inklusiivista ja tasa-arvoista.
On mediatalojen tehtävä tarjota journalisteille työkaluja ja ymmärrystä siitä, miten näiden keskeisten arvojen tulisi näkyä työssämme ja miten voimme tehdä parempaa journalismia.
Täsmennys 12.3. klo 13.50.
Lisätty seuraava täsmennys: Kahtatoista maata vertaillut Being Black in the EU -tutkimus paljasti, että mustista eurooppalaisista eniten rasismia kokivat juuri afrosuomalaiset.
Susani Mahadura
31-vuotias helsinki-läinen freetoimittaja ja elokuvaohjaaja.
Opiskellut televisio- ja radiotuotantoa Metropolia-ammattikorkeakoulussa.
Toimittanut, käsikirjoittanut ja tuottanut Yle Puheelle tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsittelevää Mahadura & Özberkan -radio-ohjelmaa sekä ihmismieltä käsit-televää Mielen jäljillä -ohjelmaa.
Ohjannut dokumenttielokuvan Kelet, joka on ainoa mustan transnaisen tarinan kertova suomalainen elokuva.