Kuinka usein on olennaista, oliko johonkin törmännyt tai humalassa ajanut autoilija nainen, mies vai ei kumpaakaan, kysyy Vesa Heikkinen.
Mieskaksikko kaahasi yli kahtasataa. Mieskaksikko näpisti tavaraa. Mieskaksikko vangittiin tapon yrityksestä.
Ovat olleet aktiivisia, nämä mieskaksikot. Eipä silti, yksittäisellä miehelläkin on riittänyt kiireitä: ajoi 4,4 promillen humalassa, ajoi humalassa Kurikassa, ajoi järjetöntä ylinopeutta Levillä.
Mieskaksikot ja ehtiväinen mies pitävät uutistoimittajat varpaillaan. No okei. Ovat naisetkin törttöilleet: ajoi rollaattorivanhuksen yli suojatiellä, ajoi päihtyneenä Laihialla, ajoi kännissä auton katolleen.
Ratista on siis tavattu sekä miehiä että naisia. Lisäksi uutisotsikoissa näkyy autoilijoita, ja kun lukee juttuja tarkemmin, huomaa, että kyse on toisinaan miehistä, toisinaan naisista.
Paljon on sellaisiakin otsikoita, joissa seikkailee perinteinen naisautoilija: puhui kännykkään, ajoi autonsa vahingossa silppuriin, törmäsi naispyöräilijään. Törkeän sukupuolittavaa ja ennakkoluuloja ruokkivaa! Samaan hengenvetoon on todettava, että kyllä, miesautoilijakaan ei ole uutisotsikoissa poikkeuksellinen näky: törmäsi kioskiin, houkutteli lapsia autoonsa, puhalsi yli 3,5 promillea.
Jee! Sukupuolia kohdellaan jutuissa tasavertaisesti! Mitä ne puhuvat seksistisestä kielestä! Kaikki hyvin uutisrintamalla!
Ei aivan. Pari pointtia.
Ensimmäinen: Kun suomen kielen lautakunta antoi kymmenen vuotta sitten suosituksen sukupuolineutraalista kielenkäytöstä, se katsoi, että sukupuoli on syytä tuoda viestimissä esiin ”vain silloin, kun se on käsiteltävän asian kannalta olennaista”. Monissa tapauksissa on epäolennaista.
Toinen: Milloin uutisjournalismissa alkaa näkyä se, että maailmassa on muunsukupuolisiakin? Ei tosin tarvitsekaan näkyä, kun alamme käyttää sukupuolineutraaleja ihmissanoja. Jookosta? Yhtenä miehenä?