Harvemmin näkee tai kuulee journalisteja, jotka kysyvät tämäntapaisia tyhmiä kysymyksiä: Mitä tarkoitatte islamisaatiolla? Onko Suomessa islamisaatiota? Kenen etua islamisaatiopuhe palvelee? kirjoittaa Vesa Heikkinen.
”Islamisaation vastustajat mielenosoitukseen Helsinkiin”, kertoo Vantaan Sanomat. ”Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva Suomi ensin! -ryhmä järjestää keskiviikkoiltana Tallinnanaukiolla mielenosoituksen, jossa vastustetaan Suomen islamisaatiota”, lehti jatkaa.
Vuoden takainen juttu tuli vastaani verkossa, kun etsin uutisia Suomi ensin ry:n tekemisistä Vesalan koululla Helsingissä. Tekstin mukaan ”maahanmuuttokriitikot eivät hyväksy kauppakeskuksen tapaa juhlia ramadanin päättymistä” ja ”tapahtumasta on ilmoitettu asianmukaisesti poliisille ja se on rauhanomainen ja päihteetön”.
Jutussa siteerataan ja referoidaan ”Suomi ensin! -aktivisteja” tähän tapaan: ”Ryhmän mukaan kansalaisille lain mukaan kuuluva ilmaisu- ja kokoontumisvapaus ei ole täysin toteutunut anarkistien ja muslimien viimeaikaisten hyökkäysten takia.” Mutta ei hätää, tässä tapahtumassa osallistujille ”jaetaan ilmaista kahvia ja pullaa”.
Vantaan Sanomien teksti on mitä surullisin esimerkki kritiikittömästä journalismista ja kielitietoisuuden puutteesta. Toisaalta kyse voi olla härskistä mainostamisestakin. Ehkäpä kirjoittaja on hyvinkin tietoinen valinnoistaan?
Tekstissä annetaan lukijoille asioita itsestäänselvyyksinä: On islamisaatiota. On islamisaation vastustajia.
On myös ”maahanmuuttokriitikot” eli ryhmä, joka suhtautuu maahanmuuttoon kriittisesti. Eikä esimerkiksi vihaten.
Yleistävä olettamuspuhe on voimistunut julkisessa keskustelussa, ja sanaa islamisaatio tarjoillaan selviönä myös monissa journalistisissa teksteissä. Harvemmin näkee tai kuulee journalisteja, jotka kysyvät tämäntapaisia tyhmiä kysymyksiä: Mitä tarkoitatte islamisaatiolla? Onko Suomessa islamisaatiota? Kenen etua islamisaatiopuhe palvelee?