Sattuu ja tapahtuu

Päiväkahvilla Kirsti Paakkasen kanssa

Janne Metso pääsi Taloussanomien kesätoimittajana haastattelemaan Marimekon johtajaa Kirsti Paakkasta. Hän oli juuri saamassa tilanteen hallintaan, kun kahvi saapui.

Pääsin vuonna 2004, 28-vuotiaana Taloussanomien kesätoimittajana haastattelemaan Marimekon johtajaa Kirsti Paakkasta yhtiön pääkonttoriin Herttoniemeen. Jännitti. Tilannetta ei helpottanut se, että Paakkanen oli täydessä tällingissä melko epätodellinen ilmestys.

PLO:n johtaja Jasser Arafat oli kuollut muutamaa päivää aiemmin. Paakkanen siunaili tapahtunutta. En oikein ymmärtänyt, miksi kunnes hoksasin, että Arafat ja Paakkanen ovat syntyneet samana vuonna, 1929. Kaksikon ikiä pohtiessani tuli mieleen, että tuottaja oli käskenyt kysyä, mikä saa 75-vuotiaan legendan jaksamaan rankassa toimitusjohtajan hommassa vuodesta toiseen.

”Minä olen kuule ihan yhtä hyväkuntoinen kuin sinäkin”, kuului kimpaantunut vastaus.

Olin juuri saamassa tilanteen hallintaan, kun kahvi saapui. Paakkanen ilmoitti laittavansa vieraat aina kaatamaan kahvia. En juo kahvia, joten kokemukset kahvikannujen toimintalogiikasta olivat jääneet vähiin.

Tartuin tärisevin käsin kannuun ja kallistin sitä kohti bisneslegendan kuppia. Pisaraakaan ei tullut. Punastuin ja tutkin kannun logiikkaa. Korkkia pitikin avata enemmän. Kiersin rohkeasti ja kaadoin, hiukan liian reippaasti. Puoli kannullista läikähti Kirsti Paakkasen upealle puvulle.

Hapuilin paniikissa talouspaperia ja sanoja, joita minulta ei löytynyt, mutta Paakkaselta sitäkin enemmän.

Vuoden kuluttua olin Marimekon tulosinfossa Maikkarin talousuutisten reportterina. Paakkanen muisti minut, osoitti vaaterekkiä ja käski valita siitä paidan. Suomalaisen muotibisneksen legenda jos kuka ymmärtää, että holtiton kahvin kaatelija tarvitsee runsaasti varapaitoja.