Yksittäiset keikat ovat työttömälle uhkapeliä

Sosiaalisen median keskustelijat keksivät taannoin Threads-palvelussa ketjun verran työtehtäviä, joita työtön ammattilainen ei saa tehdä vapaa-ajallaan: Ompelija ei saa korjata vaatteitaan, pappi rukoilla toisen puolesta eikä eläintenhoitaja ottaa naapurin koiraa hoitoon. Vaarana nimittäin on, että työkkäri katsoo heidän olevan omassa työssään työllistyviä.

Absurdi ketju havainnollisti, miten ­epäreilusti työllisyyspalveluiden viranomaiset kohtelevat työttömiä media-alan ammattilaisia arvioidessaan heidän työllistymistään.

Journalistiliiton jäsenet ottavat liittoon jatkuvasti yhteyttä ja kertovat, kuinka työllistämis­viranomainen luokittelee heidät yrittäjiksi tai pyytää selvityksiä omassa työssään työllistymisestä.

Eräs jäsenemme oli epähuomiossa maininnut työvoimavirkailijalle, että hänen uusi romaanikäsikirjoituksensa on kustantajan arvioitavana. Ei olisi kannattanut kertoa, koska kustannussopimus puuttui.

Työkkäri löi hänen eteensä selvityspyynnön. ­Jäsen kertoi tehneensä käsikirjoituksen ennen työttömyyden alkua ja olisi voinut ottaa vastaan kokoaikaisen työn. Se ei auttanut. Viranomainen luokitteli hänet yrittäjäksi ja eväsi hänen mahdollisuutensa saada ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Toisissa tapauksissa työ on saattanut muistuttaa monin tavoin palkkatyösuhdetta. Esimerkiksi yksit­täisen keikan juttupalkkio on maksettu työkor­vauksena ja sitä varten on pitänyt toimittaa vero­kortti. Silti viranomainen on tulkinnut keikan yrittäjyydeksi, eikä ymmärtämättömyys ole kelvannut selitykseksi.

Omassa työssä työllistymistä ei määritellä lainsäädännössä tai sen esitöissä, vaikka se on osa työttömyysturvalakia. Työ vertautuu yritystoimintaan, vaikka henkilöllä ei ole yritystä tai edes aikomusta toimia yrittäjänä. Se on kummajainen yrittämisen ja työsuhteisen työn välissä.

Erityisen hankalaa on määritellä omassa ­työssä työllistymisen päättymistä tai sen sivutoimisuutta. Jos työ ei ole tuottanut mitään, on vaikea osoittaa sen loppuneen. Mutta juuri sitä työvoimaviranomainen vaatii, että ihminen pääsisi työttömyysturvan piiriin.

Työttömyysturvalain mukaan yrittäjällä ja omassa työssään työllistyvällä on oikeus päivärahaan, jos hän ei työllisty yritystoiminnassa päätoimisesti. Sen arviointi perustuu kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki toiminnan työllistävyydestä saatu näyttö. Tuloilla ei ole merkitystä, vaan sillä, estääkö yrittäjyys kokoaikaisen työn vastaanottamisen.

Vakuuttelu mahdollisuuksistaan vastaanottaa kokoaikainen työ ei yleensä riitä, vaan viranomainen arvioi yrittäjyyden silti päätoimiseksi.

Väitän, että nykyisen järjestelmän puitteissa on uhkapeliä tehdä keikkatyötä yrittäjänä ja luottaa siihen, että työttömyysturva säilyy. Siksi systeemi passivoi ja pakottaa odottamaan kokoaikaista palkkatyösuhdetta.

Toivoa paremmasta kuitenkin on. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi tammikuussa julkaisemassaan selvityksessä, että työllisyysvirkailijat ovat olleet ­liian tiukkoja yrittäjyystulkinnoissa.

Lue lisää: Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa