Ablatiivi Ob-La-Da!

Upea taisto Räikköseltä. Orpolta tyrmäys Lex Taipaleelle. Ja seuraavaksi kuullaan biisi Ob-La-Di, Ob-La-Da Beatlesilta.

Ablatiivilla eli ulkoeronnolla on sijansa suomen sijamuotojärjestelmässä. Iso suomen kielioppi, tuo kaikkien grammatiikkajanoisten ystävä, kiteyttää ablatiivin olemuksen näin:

”Ablatiivi on ulkopaikallissija, joka on lokatiivisen ja habitiivisen adessiivin erosijainen vastine, mutta sillä on myös omaa, erikoistunutta käyttöä.”

Auts. Selväkielellä sanottuna ablatiivista, paikallissijoistamme harvinaisimmasta, on moneksi: Tapasimme kolmelta. Otin takin päältäni. Sanoin, että hän näyttää hyvältä. Sain häneltä suukon. Minulta pääsi poru.

Mutta onko nyt käymässä niin, että ulkoeronto alkaa olla suorastaan in? Sitä tapaa ”Hieno peli HJK:lta” -tyyppisissä otsikoissa ja erityisesti sen tapaisissa lausekkeissa kuin ”zipale Zappalta” tai ”teos Tervolta”.

Otsikkonikkareiden lisäksi ablatiiviin tuntuvat ihastuneen radiojuontajat: Seuraavaksi kuulemme musiikkia Cheekiltä. Hetken kuluttua uutisia STT:ltä, sitä ennen uutta tuotantoa  Mikael Gabrielilta.

Oma kielivaistoni ohjaisi valitsemaan tällaisissa yhteyksissä ablatiivin asemesta genetiivin: Cheekin musiikkia, STT:n uutisia, Gabrielin tuotantoa. Voi tosin olla, että en ole genetiivimieltymykseni kanssa ”inessä” eli ”inessiivissä”, kuten entinen nuoriso sanoo.

Onneksi emme ole tässäkään asiassa pelkän vaiston emmekä oman kokemuksen varassa. Käytettävissämme on myös tutkittua tietoa. Viittaan nyt ”Elävä lähde. Alkuasemaisen ablatiivin merkitystyypit verbittömässä konstruktiossa” -artikkeliin Katja Västiltä.

Toinen auts. Teksti on netissä, lukekaa itse tahoiltanne. ”And if you want some fun – take Ob-la-di, Bla-da.”