Päätoimittajan hommassa olen onnekas, kun pystyn tukeutumaan toimitussihteeriin. Lopun aikaa, vapaana toimittajana, kaipaan usein sparrausapua, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.
Kun aloitin keväällä lukiolaisten aikakauslehden Improbaturin päätoimittajana, hankin ensi töikseni hyvän toimitussihteerin.
Tässä tapauksessa toimitussihteeri tarkoittaa avustajaa, joka saa parin päivän palkkion per lehti. Hän ideoi ja editoi juttuja kanssani, mutta hänen tärkein tehtävänsä ei ole pilkunviilaus. Hän on paljon enemmän: henkinen tuki ja pallotteluseinä ja kanssaeläjä.
Kun epäröin tai fiilistelen jotain, voin soittaa hänelle. Kun haluan pohtia yksittäisen jutun yksittäistä lausetta tai lehden isoja linjoja, voin soittaa hänelle. Se on tärkeää toimituksessa, jossa ei lisäkseni ole muita toimittajia.
Helsingin Sanomat kertoi heinäkuun lopulla ammattimaisesta kanssa-ajattelijasta, jonka yritysjohtajat voivat pyytää työparikseen, ajattelemaan asioita eteenpäin – johtajat kun puurtavat usein yksin. HS:n jutussa kolme johtajaa tapasi kanssa-ajattelijan. Syntyi oivalluksia esimerkiksi omasta johtamistyylistä ja tavasta viestiä.
Kun luin juttua, en voinut olla ajattelematta, miten yksin vapaa toimittaja välillä työskentelee.
Päätoimittajan hommassa olen onnekas, kun pystyn tukeutumaan toimitussihteeriin. Päätoimittajuus vie kuitenkin vain alle puolet työajastani. Lopun aikaa, vapaana toimittajana, kaipaan usein sparrausapua.
Juttutuokio sparraajan kanssa voi helpottaa, kun jumittaa yhden ja saman tekstin parissa ties monettako päivää. Parhaimmillaan välttää jumit kokonaan, jos tekstistä saa jo raakilevaiheessa kommentteja. Keskustelukumppani on kullanarvoinen myös ideoinnissa, ideoiden jatkokehittelyssä ja huonojen ideoiden tunnistamisessa.
Yhtä lailla apua voi tarvita isojen linjojen pohtimiseen: mikä olisi seuraava hyvä liike uralla?
Toki lehtien ostavat toimittajat kehittävät juttuja eteenpäin kanssani, mutta eivät he ole tasavertaisia sparrauskumppaneita. Välillä vaivaan työasioilla kavereita tai puolisoa, mutta heillä on omatkin hommat hoidettavanaan.
Siksi kaipaan jotakuta, joka sparraisi työkseen. Jotakuta, jonka puoleen voisin kääntyä huoletta, koska tietäisin, että hän saisi keskusteluistamme palkkion. Maksaisin mielelläni palvelusta, joka säästäisi omaa aikaani ja läheisteni hermoja.
Voisiko joku kokenut toimittaja perustaa kanssatoimittaja-palvelun?
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
