”Kolme heppua tälläsi rynnäkkökiväärit rintaani ja se neljäs, jolla oli kersantin natsat huusi, että mikä mies ja minne menossa.”
Helmikuussa 1996 IRA oli juuri lopettanut tulitaukonsa ja me BBC:n suomenkielisetkin jouduimme pohtimaan, miten se vaikuttaa omaan elämään. Itse lähinnä kärsin, kun maanalainen pantiin vähän väliä sekaisin koodatulla uhkaussoitolla.
Kotinurkillani irkkujen Kilburnissa olin toki tottunut siihen, että iltaisin pubeissa kerättiin kolehti ”for the cause”.
Helmikuun 18. päivä olin lähdössä yövuoroon, kun nyt jo edesmennyt työtoverini Laurilan Ossi soitti.
BBC:n edessä oli räjäytetty bussi.
Otin bussin 52, joka kuitenkin pysähtyi jo Trafalgar Squarelle kilometrin päähän. Lähdin kiertämään kohti BBC World Serviceä Covent Gardenin puolelta. Jokaisella kadunpätkällä nousi uusi tiesulku.
Lopulta Holbornissa pääsin sanomaan, että pitäisi päästä töihin. Sanoivat, että se ei nyt oikein käy kun siellä on se ”incident”. Valehtelin, että juuri siksi minut töihin käskettiin.
Päästivät läpi, jos kävelen suoraan Bush Houseen niin, että näkevät.
Puolivälissä jostain ilmestyi punavalkea panssariajoneuvo, joita näkee englantilaisissa poliisisarjoissa.
Kolme heppua tälläsi rynnäkkökiväärit rintaani ja se neljäs, jolla oli kersantin natsat huusi, että mikä mies ja minne menossa.
Kerroin asiani ja siinä sitten tuijottelimme kymmenen sekuntia toisiamme silmiin Hänen Majesteettinsa julkisessa palvelussa.
Lopulta kessu sanoi, että ”join the party” ja panssariauto katosi takaisin Lontoon yöhön.
Sata metriä myöhemmin näin romun työpaikan ovella. IRA:n kundi oli ilmeisesti vahingossa räjäyttänyt itsensä. Lopullinen kohde ei koskaan selvinnyt.