Kierrätys köyhdyttää journalismin

Uutisen kirjoittaminen tiedotteen pohjalta ei ole journalismin kuninkuuslaji. Tiivistetään lukijan kannalta olennainen, lisätään vähän tulkintaa, pyydetään puhelimitse kommentti. Ja se on siinä.

Olen itsekin tehnyt nuorempana läjäpäin tällaisia uutisia. Aina en ole ollut niistä valtavan ylpeä. Mutta kyllä ne ovat journalismista menneet.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana olen ollut yllättynyt siitä, miten paljon eteeni on tullut juttuja, joissa näinkin vähäinen journalistinen työ on jäänyt tekemättä.

Vaikka vesirajan yläpuolella pysyminen ei paljoa vaadi, sitä ei ole edes yritetty. Uutiseen on vain huitaistu copypaste-toiminnolla pitkät pätkät tiedotetta sellaisenaan. Tekstistä ei ole kaivettu omaa näkökulmaa, eikä ensimmäistäkään puhelua ole viitsitty soittaa. Jos tiedote on peräisin kaupalliselta palveluntarjoajalta, juttu muuttuu piilomainonnaksi, vaikka tiedotusväline ei saa siitä penniäkään rahaa.

Googlea on syytetty siitä, että se tuhoaa medioiden talouden imuroimalla niiden mainosrahat. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että Google köyhdyttää myös journalismin sisältöä.

Kopiointi on internetajan älyllinen syöpä, joka opitaan jo koulussa. Kun oppimateriaaleista ei haluta maksaa, eikä tiedonhankintaa osata opettaa, koululaiset pannaan etsimään tietoa Google-hauilla ja Wikipediasta. Kun Googlen kasvattama nuorisopolvi päätyy yliopistoihin ja verkkomedioiden uutisvuoroihin, se jatkaa sisältöjen kopioimista ja kierrättämistä ihan niin kuin koulussa opetettiin.

Tilanne on pahenemassa, kun kouluissa aletaan ensi syksynä noudattaa uutta opetussuunnitelmaa, joka painottaa ”ilmiöpohjaista” oppimista. Huonosti toteutettuna se voi lisätä nettisisältöjen googlettamista ja kopioimista entisestään.

Suoranainen tekstilohkojen kopioiminen on kuitenkin vain jäävuoren huippu journalismiin hiipineestä kierrätyskulttuurista. Google-haut ovat niin nopeita ja helppoja, että niistä on salakavalasti tullut kokeneidenkin journalistien tärkein lähde.

Googlen ongelma ei todennäköisesti ole tulosten tahallinen poliittinen manipuloiminen – vaikkakin on syytä tiedostaa, että monopoliaseman saavuttaneella hakukoneella on koska tahansa mahdollisuus siihen.

Toimittajan arjessa Google käyttää salaista valtaa muokkaamalla hakutuloksia. Se nostaa esiin lähteitä, jollaisista käyttäjä on aiemmin ollut kiinnostunut. Journalistin tapauksessa se johtaa toimittajan näköpiirin kapenemiseen ja hänen juttujensa samanlaistumiseen. Jos hänen kollegansakin ovat samojen aiheiden kimpussa, hekin tulevat käyttäneeksi samoja yksipuolisia Googlen tarjoamia lähteitä.

Kun he kaikki vielä tarkistavat faktansa ja käsitteensä suomenkielisestä Wikipediasta, joka puolestaan käyttää lähteenään suomalaisten toimittajien juttuja, kierrätys pelaa paremmin kuin Lassila&Tikanojalla.

Lue lisää: Googlen kaksiteräinen miekka (Journalisti 4/2016)