Sattuu ja tapahtuu

Neitsyys meni järähdellen

Haastattelemani kaivosmiehet vain naureskelivat, että pelästyitkös yöllä, suomalainen kloppi.

Heräsin chileläisen hotellihuoneen pimeydessä matalan murisevaan ääneen. Se tuntui tulevan jostain syvältä – kuin maan uumenista.

Hetken kuluttua ikkunalasit alkoivat helistä. Sitten juomalasit kaatuilivat pöydillä. Taulut putoilivat seiniltä ja ulkona autojen varashälyttimet pamahtivat soimaan.

”Jukka, ulos!”, huusi samassa huoneessa nukkunut valokuvaaja Miguel Vera. Chileläistaustaisena hän ymmärsi mistä oli kyse: Maanjäristys!

Kiskoin nopeasti paidan päälleni ja juoksin Miguelin kanssa hotellin sisäpihalle, mihin suurin osa hotellin asiakkaista oli kerääntynyt epämääräiseksi ryhmäksi. He puhuivat keskenään espanjaa, mistä en ymmärtänyt mitään.

Jännitti ja pelotti. Ensikertalaiselle maanjäristys on kammottava kokemus. Mihin suuntaan sitä pakenisi, kun maa järkkyy?

En tiennyt mitä odottaa. Olin nähnyt maanjäristyksiä vain elokuvissa, ja niissä maankamaraan repeytyy leveitä railoja, joihin putoaa ihmisiä, autoja ja rakennuksia.

Onneksi nyt ei käynyt niin. Koko tilanne oli ohi alle minuutissa. Rakennuksia ei sortunut, ja varashälyttimet hiljenivät vähitellen. Hetken kasteisella nurmikolla tilannetta ihmeteltyämme kömmimme takaisin huoneisiimme unille.

Maanjäristysten vuoksi mekin olimme paikalla. Seuraan tehdyn reportaasimatkan aiheena oli 33 kaivosmiestä, jotka viettivät 69 vuorokautta järistyksessä sortuneessa kaivoksessa.

Seuraavana päivänä Copiapón kaupungilla oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Haastattelemani kaivosmiehet vain naureskelivat, että pelästyitkös yöllä, suomalainen kloppi.

Lue lisää aiheista: