Ministeri tulee – ja avustaja

Maakuntien poliitikkobongaajat ovat eläneet viimeksi kuluneen vuoden yltäkylläisyydessä. Ministerit, puoluejohtajat ja muut merkkihenkilöt ovat kulkeneet ahkerasti pitkin maata. SDP:n puheenjohtajakamppailun ja eurovaalien jatkoksi kiertueelle lähtivät kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat, ministereitä kaikki. Tuskin tästä kaikesta oli toivuttu, kun eduskuntavaalit alkoivat painaa päälle.

Maakuntavierailulla kiireisellä päättäjällä on aina aikaa toimittajalle. ”Terve, terve, mitä sulla on mielessä?” kysyy ministeri, ja haastattelu tehdään koulun aulassa oppilaiden piirittämänä. ”Kiva nähdä taas, mihinkäs istutaan?” kysyy toinen kauppakeskuksen kahvilassa.

Joissain kokeneissakin poliitikoissa herättää selvästi pientä levottomuutta se, että toimittaja on kotikentällään ja poliitikko vain kylässä. Jatkokautta hakeva europarlamentaarikko on mielissään, kun edes toimittaja haluaa jutella hänen kanssaan. Ympärillä on paikallista puolueväkeä, mutta isännät ja emännät juttelevat keskenään. Ehdokas ei ole oma.

Tapahtumat ovat paikallisia, mutta julkisuus vähintään valtakunnallista. Salossa sanottua voidaan lukea missä vain, vaikka Helsingissä.

Toimittajan työssä tällainen maapalloistuminen näkyy siten, että ministerien avustajat tai ministerit itse ovat paljon kiinnostuneempia tarkistamaan sitaattejaan kuin vielä muutama vuosi sitten. He ovat tarkempia sanomisistaan ja kiinnostuneempia siitä, mitä heidän puheistaan päätyy lehteen. Ja mikä siinä. Ei kukaan halua lainata tai tulla lainatuksi väärin.

Valtiovarainministeri ehtii kätellä torilla, mutta haastattelu pitää tehdä puhelimitse, kun ministeri on jo mustan auton takapenkillä matkalla seuraavaan kaupunkiin. Laitatko kommentit avustajalleni, pyytää ministeri lopuksi. Laitanhan minä, ja avustaja tarkistaa ja korjaa uutta työtä opettelevan ministerin latelemat luvut.

Pääministeri vierailee kaupungissa. Ohjelmassa on sekä esiintyminen lukion oppilaille koulussa että kaupunkilaisille ja potentiaalisille puolueen äänestäjille kauppakeskuksessa. Nuorekas ministeri pärjää hyvin nuorten edessä. Hän puhuu politiikasta, liikunnasta ja ulkonäköpaineista. Kun pääministeri puhuu Ukrainasta, hän tiivistää tilanteen näin: Ukraina haluaisi länteen, mutta Venäjä ei päästä.

Muutaman pitkän askelen mittaisella matkalla lukion juhlasalista virka-auton takapenkille pääministerillä on aikaa vastata kysymyksiin. Avustaja pyytää, että lähetän sitaatit luettavaksi ennen julkaisua.

Illalla toimituksessa puhun avustajan kanssa puhelimessa. Hän pohtii ääneen pääministerin Ukraina-analyysiä. No, niinhän pääministeri sanoi – ja vielä yleisön edessä. Avustaja toteaa, että koska yleisönä olivat lukiolaiset, pääministerin sanomisia ei ehkä tulkita varsinaiseksi ulkopoliittiseksi kannanotoksi.

Kaksi viikkoa myöhemmin pääministeri sanoo Ylen haastattelutunnilla, että Ukraina halusi lähestyä länttä ja Euroopan unionia, mitä Venäjä ei hyväksynyt. Suorassa lähetyksessä pääministeri saa puhua vapaasti, vaikka kuulijoina on muitakin kuin koululaisia.