Ensi keväänä eläköityvä toimittaja on niin hyväosainen, että kulkee työmatkansa taksilla.
Jäät pian eläkkeelle. Aiot silti jatkaa työntekoa, vaikka hyvin tiedät eläkeläisten vievän nuorilta journalisteilta työmahdollisuuksia.
Ensinnäkin totean, että en keikoillani vie nuorten työpaikkoja. Toisekseen olen mielensisäisesti Z-sukupolveen kuuluva ja siten äärimmäisen nuori.
Kerroit Suomen Kuvalehden haastattelussa, ettet aio kaupata Ylelle palveluitasi. Niin ajattelit silloinkin, kun sait potkut Yleltä kökkötraktori-kohun seurauksena.
Silloin Yle ei olisi missään tilanteessa ostanut minun palveluitani. Tilanne on muuttunut, ja voi olla, että jossain vaiheessa lukitsen itseni kahleilla Ylen ulko-oveen ja rukoilen, että minut otetaan takaisin.
Samassa haastattelussa sanoit myös ärsyyntyväsi, jos ihmiset mainostavat omaa herkkyyttään. Et koskaan voisi edes kuvitella tekeväsi mitään sellaista.
Olen vain mainostanut narsistista herkkyyttäni ja syyttänyt muita siitä, mitä olen itse tehnyt. Onko se ollut viisasta? No ei ole. Silti tietynlainen tunnesoosi käy hermoilleni, kuten esimerkiksi [psykoterapeutti] Maaret Kallion kolumnit.
Olet tähtitoimittaja, ja yleensä he lähtevät Yleltä raamit kaulassa. Sinä lähdet eläkkeelle yhtä säyseästi kuin keskiportaan pomot.
Lähden kohtalaisen säyseästi. Kaikkihan ovat huomanneet, että Stilleristä on terä pois. Olen lihava, ja se on tehnyt minut leppoisaksi. Olen nykyisin säyseä etelähelsinkiläinen Fifi-puudeli. Vanhetessani ajattelen useammin, kuten isäni: ”toisaalta, mutta toisaalta”.
Olet niin hyväosainen toimittaja, että kuljet työmatkasi pääasiassa taksilla.
Pitää paikkaansa ehdottomasti! En ole ainoastaan hyväosainen toimittaja, vaan perhetaustani takia olen aina ollut hyväosainen, enkä ole koskaan tuntenut siitä syyllisyyttä. Sitä paitsi saan pääosan studion ulkopuolisista tiedoistani taksinkuljettajilta.
Oikeasti et vain jaksa kuunnella julkisissa liikennevälineissä matkustavien tavisten horinoita.
Olen aina pyrkinyt vieraantumaan kansasta! Haluan erityisesti vieraantua tiettyjen populististen tahojen määritelmänomaisesta kansasta. Vastaavasti olen pyrkinyt vieraantumaan myös suomalaisesta establishmentista [valtaapitävistä], enkä nykyään edes käy juuri missään.
Käsittelit aikoinasi Pressiklubissa Ylegate-kohua (2016), vaikka pomo kielsi. Sitten siirryit radioon, koska siellä voi puhua mitä haluaa, sillä päätoimittajat eivät kuuntele.
Pitää paikkaansa, todella hyvä havainto. Radiossa sana on äärimmäisen vapaa, koska siihen kiinnitetään hyvin vähän huomiota.
Tiedät loukkaantuvasi herkästi. Yllätyit silti itsekin, miten paljon sinua loukkasi, kun pomot eivät rukoilleetkaan sinua jatkamaan Ylellä.
Tämä pitää täysin paikkaansa. Jos journalismissa on mitään, joka pitää objektiivisesti sataprosenttisesti paikkaansa, niin tässä se on. Olen oikeasti ollut aika herkkänä siitä, miten pomot ovat suhtautuneet [lähtööni].
Olet ollut ehdolla eduskuntavaaleissa (SDP) ja kertonut avoimesti äänestysmieltymyksistäsi. Suosittelet kaikille journalisteille poliittisten kantojen paljastamista.
Useampi toimittaja voisi kyllä paljastaa vähän läpinäkyvämmin omat poliittiset peruskäsityksensä. Ymmärrän, ettei uutistoimittaja voi tehdä näin, koska sitä voitaisiin käyttää armottomasti häntä vastaan. Toimittajien arvoja ja poliittisia mielipiteitä kannattaisi tutkia enemmän. Ja samoin uusien portinvartijoiden ja alustayhtiöiden algoritmeja.
Olet yksi alan arvostetuimmista toimittajista. Kun heräät aamuisin, katsot peiliin ja toteat, kas, toimittajalegenda on herännyt taas uuteen aamuun.
Tuota fiilistä minulla ei kyllä ole. Minulle on yksi asia todella tärkeä: Toivon, että jotkut kollegat pitävät minua ammattilaisena. Ei minun urastani mitään pysyvää jälkeä jää enkä muuttanut maailmaa, vaikka niin nuorempana luulin.
Ruben Stiller, 64
Yle Radion 1:n keskusteluohjelman juontaja ja toimittaja. Jää eläkkeelle ensi keväänä.
Aloitti toimittajan työt Imagen freelancerina vuonna 1985. Siirtyi Radio Cityyn 1987 ja Ylen Radiomafiaan 1991.
Monien televisio-ohjelmien juontaja: Anteeksi kuinka? (1993 – 1999), Stiller (1998 – 2001), R-Studio (2002 – 2003), Sunnuntaikomitea (2003), Levyraati (2003 – 2005), Ruben & Joonas (2004 – 2007) ja Pressiklubi (2009 – 2017).
Sai potkut Yleltä 1993 haukuttuaan Ylen keskustalaista aluepomoa kökkötraktoriksi. Palasi Ylelle 2009. Sai varoituksen Ylegate-kohussa 2016.
Oli SDP:n ehdokkaana eduskuntaan vuonna 1995. Kannatti näkyvästi Tarja Halosta (sd.) vuoden 2000 presidentinvaaleissa ja Sauli Niinistöä (kok.) vuonna 2006.
Asuu Helsingissä. Harrastaa sohvalla makoilua.

Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja
