”Tarzanista on tehty monotoninen ja synkkä saksalaisvihaaja. Hän tuntee leppymätöntä kostonhimoa nimenomaan tiettyä kansallisuutta olevia ihmisiä kohtaan, ei väkivaltaa ja fasismia kohtaan sinänsä.”
Näin arvioi Kyösti Reunanen Sanomalehtimieheen 3/1978 kirjoittamassaan mediakritiikissä. Siinä hän ruoti viihdelehtien tasoa. Analyysin kohteena olivat sarjakuvalehti Tarzan sekä aikuisviihdettäkin julkaisseet Jermu ja Ratto.
Osassa lehdistä väkivalta esitettiin hänen mielestään ”elämän normaalirutiiniin kuuluvana keinona ratkaista käytännöllisiä pikkuongelmia”. Toisissa taas lueteltiin liiankin yksityiskohtaisesti ”mielisairaiden hirmutöitä”.
”Mitä informaatioarvoa on [..] esimerkiksi tiedolla siitä, että ’käypä palkkamurhaajan hinta’ Bogotassa on 50 mk”, Reunanen moitti Raton julkaisemaa juttua.
Jermun jutuissa taas oli Reunasen makuun tyhjäkäyntiä. Ne olivat ”pitkiä ja pitkäpiimäisiä”.
”Kielenkäyttö useissa niissä Jermun seikkailutarinoissa, joihin tätä juttua varten tutustuin, oli haetun raakaa ja mautonta”, Reunanen arvioi.
”Melko huonoiksi ovat välit menneet, kun toinen kivahtaa: ’Kuolema olisi sinulle liian helppo ratkaisu, senkin raatolainen.’”
Uusimmassa lehdessä
- Kaleva Median Juha Laakkonen ja Keskisuomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorpi haluavat pitää suomalaisen median suomalaisessa omistuksessa. Pelkkä maakuntahenki siihen ei riitä.
- Media käsittelee vähemmistöjä pinnallisesti ja liian varovasti, kirjoittaa Ujuni Ahmed
- Tekoälysisällöt opettavat yleisön epäilemään, eikä se ole vain hyvä
- Toimitusosasto on yhteisöllisyyden ja virkistyksen paikka